Tänään 18.5. Roo ja Viki ovat olleet meidän tarhassa kaksi yötä.
Tulomatka Simosta taittui hiljaisuuden vallassa auton tavaratilaan varatussa vanhassa Karjakunnan vanerilaatikossa, maton päällä nukkuen. Tulomatkalla koukattiin Kaisa koulusta ja jatkettiin kotiin. Illalla käytiin vielä ajelemassa (ostoksilla) 50 km lenkki, olleet kyydissä kohta 200 km.
Hyvin tottuivat autonkyytiin, toinen oli kiepillä nukkumassa laatikon toisessa päässä ja toinen toisessa. Kaupassakäynnin aikanakaan ei ollut asento juuri muuttunut.
Eka ilta meni talon tutkimiseen ja muuten vain tutustuessa, tulevat nimeltä luokse ja pyytävät kovaäänisesti ulos tarpeilleen. Viime yönä oli sitte sattunut vahinko, kun heti ensi kiljaisuun en reagoinut.
Tämä päivä on tutustuttu vuorollaan muihin tarhan koiriin - Juksu pullistelee, kuin isommillekin koirille, on jo vähän äreä ukko. Ajattelin, että nartun kanssa pärjäävät parhaiten ja laitoin Iitan häkkiin - ei siitä vielä ainakaan tule mitään - Iita on nuori ja haluaisi vain leikkiä, päiväunista ei tule mitään.
Rolle osoittautui parhaaksi "kaitsijaksi", ei häsyä, eikä "pomota". Pennutkaan eivät pelkää tai aristele, niinpä ne ovat olleet iltapäivän Rollen kanssa.
Minkäänlaista ikävöintiä en huomannut, tuon määrän ääntä pitää tullakin -tietääpä ainakin, että ääni on olemassa.
Kävin äsken katsomassa ruuan jälkeen, nukkuivat tyytyväisinä kaikki samassa läjässä.
Parempi niin - Rollekaan ei anna oviräsymaton olla paikoillaan, vaan se läksi alle tunnissa kartanolle.
Eilen illalla oli niillä se perinteinen leikkivartti ennen nukkumista, minun hikinen sukka oli vetokapulana. Toinen sai sukan ja toinen antoi niin kirkasäänisen tiheän parinminuutin yhtäjaksoisen haukkunäytteen, että jos sama jatkuu metsässä, ei tuu ikävä kuunnellessa - tuli ihan Saunamäen Hila mieleen