XX karsikkokankaan Iitan maallinen vaellus päättyi 25.5.2018 lähes synnyinseuduilleen (Kiihtelysvaara -> Kinahmo). Pyysin Jounia kaivamaan kuopan, kun tulen mökille.
Iitan viimeinen jänis 14.10.2017
Iita syttyi ajamaan 4,5 kk ikäisenä ja siitä lähtien Iita oli varma ajuri loppuun saakka. Kolmivuotiaasta lähtien tuli täydestä ajosta torven kutsuun pois (pisin 680 m), tuli kva:ksi 11 koekäynnillä... haukku oli kiitettävän luokkaa, samoin ajo. Nuorena haku oli puurtavaa, (liian jälkitarkka), vanhemmiten muuttui normaaliksi. Kolmena viimevuotena herätteli, siitä tiesi , että nyt on kettu ajossa. Vielä 10 v helmikuussa ajoi kettua 23 tuntia...
Iita teki kolme pentuetta (isoja pentueita). xxx Jaakonpuron Juksu & xx Karsikkokankaan IIta, 8 pentua. xx Kuusitarhan Rolle & xx karsikkokankaan Iita, 13 pentua, Pölläkän Saki & xx Karsikkokankaan Iita, 10 pentua, kaksi häntämutkaista (ei rekisteröity).
Kaikenkaikkiaan Iita oli minun mielestä suomenajokoiran keskitasoa parempi koira, aktiivisemmalla kilpailijallanäytöt olisi olleet selvästi parempia. Jälkeläisiä Iita on jättänyt sopivasti, osa valion arvoisia, osa mieluisia jahtimiehille.
Loukonpuron Kerttu ja L -Hertta jatka sukua, katsotaan onko "tytöistä polvi parantunut".
Kiitos Iita muistoihin jääneistä ajoista, niin kahden, kuin kavereiden kanssa. Olit myös paras kaveri Kaisan kanssa... silloin ku Kaisa tarvitsi "paijattavaa"...
R.I.P. sujuvia ajoja sinne missä nyt ajeletkin, ilman kipuja ja ahdistusta. Kiitos kaikista näistä vuosista IITA.