Masin kanssa ulkoilemassa, ajelin mettätietä louhoksen ohi. Siinä oli kettuporukka kokoontunut, repo oli juuri mennyt reikään, suunnittelivat miten saada se pois.
Minä jatkoin toisen tien varteen, oli yhdet jäniksenjäljet, jotka näyttivät melko tuoreilta. Empä lähtenyt tuoreempia hakemaan, vaan lähdettiin Masin kanssa seurailemaan niitä.
Jänis oli käynyt samassa kuusikossa useamman kerran, oli kaksi polkua, jotka menivät Tieksojokea kohti. en lähtenyt jängälle rämpimään, seurailin vaan kuusikkorinnettä, oli useassa kohtaa pysähtynyt syömään. Masi kulki kyllä jälkiäpitkin ja minä seurailin vähän kauempana. Ei kuitenkaan saatu ylös, lie mennyt koivikkojängälle Tiekson suuntaan. Masi ei lähde vielä kahtasataa metriä kauemmas minustä, ei oo vielä niin tuoreita jälkiä löydetty, että kiinnostais perkata jänis oikeasti ylös.
Tultiin sit takaisin tielle n puolen kilsan päähän lähtöpaikasta, menin yhtä linjaa pitkin toiselle puolen ja kiersin tiheän taimistoalueen. Siellä ei ollut minkäänlaisia jälkiä. Tultiin sit autolle ja vaihdettiin paikkaa. Matkaa koiralle kertyi hiukan vajaa neljä km.minulle vähän vähemmän. Pehmyttä pakkaslunta on kengänvarren mitta, helppoa vielä kävellä, jos vain maasto olis tasaisempi.
Aikaa lenkkeihin kului noin pari tuntia.
Toiseen tien varressa ei kanssa näkynyt jälkiä, mutta lähellä mettäautotien kääntöpaikkaa oli vanhat lumenpeittämät jäljet.
Laskin Masin hakemaan ja tein pikku nuotion ja paistoin makkarat.
klikkaa....
Masi haeskeli siinä 50-100 metrin matkalla, ei oikein lähtenyt yksin metsään, selaili vain tienreunoja. Kävi kuiten haeskelemassa niitä vanhoja jälkiä, mutta tuloksetta. Tunnin verran siinä oottelin ja söin makkaroita, mut kun Masi alkoi pyöriämelkein jaloissa , laitoin sen autoon ja ajeltiin kotiin.
Saas nähä ,kauanko menee, ennenkun uskaltaa irtautua kunnolla hakemaan, täyttää 22.12. 7 kk.