Kun Pirta katosi jahtireissulla, päätin jatkaa vielä Rollella metsästystä vuoden. Rollella oli kaksi paleltunutta nisää, niin tilasin ajan eläinlääkärille, että leikkaisi ne pois, niin ehtisivät leikkausarvet parantua ensi jahtikauteen mennessä. Varasin ajan, 7.5. Eläinlääkäri tutki koiran, kurkun silmät, korvat, kuunteli sydäntä. kuunteli molemmin puolin - pitkään- liian pitkään.
Lopulta sanoi, että sydämestä kuuluu sivuääniä, varsinkin toisen puolen läppä vuotaa melko voimakkaasti. Hän ei haluaisi nukuttaa koiraa, koska on vaara, ettei se siitä enää heräisi. Tarjosi kyllä sydänlääkkeitä.
Tein omat ratkaisuni ja sanoin, etten ota lääkitystä enää kymmenvuotiaalle koiralle, enkä pitkitä mahdollisia kärsimyksiä, vaan lopetan Rollen pikapuoliin...
Olin jo jahtikautena katsellut melko tuoreita aukkoja "sillä silmällä", niinpä sitten 13.5. olin henkisesti valmis luopumaan pitkäaikaisesta, tosi miellyttävästä jahtikaverista.
Rolle, olit aina valmis kaveriksi, niin metsälle kuin kokeisiinkin, kelillä kuin kelillä, heti alkukaudesta helmikuun paksuille lumikeleille. Olit varma ja nopea ylösottaja, kuuluvaa erinomaista monisointuista haukkuasi oli ilo kuunnella - niin sanoivat monet tuomaritkin, jotka sitä kokeissa saivat kuulla. Ajolla olit rehellinen ja hiukan tiukka, siksi koetuloksista jäi puuttumaan ne "yli ysikymppiset". Sitkeytesi oli erinomainen, viihdyit metsäsä niinkauan kuin minäkin ja ne olivat pitkiä päiviä.
Jahtikoirana olit oikea "tappokone", sinulta sai jäniksiä liikaakin.
klikkaa kuvaa... Rollen haukkua...

Viimeinen leposijasi on siellä, missä ajoit parhaita ajojasi - R.I.P., lepää rauhassa pitkäaikainen rakas ystäväni.
