Alkusyksystä ei tuolla kaupungin pohjoispäässä löytynyt ajettavia ollenkaan. Kävin muutamia kertoja tutuilla paikoilla , ajoja läksi vain yhdestä paikkaa ja yhden kerran. Nyt kun satoi tuoreat pehmeät lumet lähdettiin Rollen kanssa testaamaan, josko lumelta onnistuis paremmin. Ajelin reilun 10 km Susivaarantietä, vain vanhoja hirvenjälkiä parissa paikkaa ja yksi hirvimies treenaamassa karjalankarhukoiraurosta. Palasin puolimatkaan ja ajoin uudelle pistotielle ja löysäsin Rollen hakemaan... puolituntia ja kku oli minun vieressä Rolle käväisi tekemässä tuttavuutta ja meni takaisin metsään, minä läksin kävelemään tietä pitkin takaisinpäin, arvelin, että isäntä tulee kohta hakemaan koiraansa, kun katsoo gepsistä, missä koira luuraa. Niinhän siinä kävikin Rolle tuli toiselta lenkiltä tielle, otin koiran autoon ja palattiin maantien toiselle puolen, ajoin sitäkin pari kilometriä... ei edes kuumottavia jäniksenjälkiä. Tulin takaisin noin puoleenväliin ja laskin Rollen hakemaan. Heitti muutaman pikkulenkin ja meni sitten vähän kauemmas heinikkoiselle ojitukselle, josta Iita alkusyksystä sai ajon. Kolme tuntia Rolle käänteli marjanvarpuja metsässä, perkasi muutaman ojanreunuksen, ajettavaa ei löytynyt. Otin koiran taas autoon ja mentiin sille kumpareelle, josta Rolle sai syksyllä ajon, tunnin haeskelun jälkeen soitin koiralle auton äänimerkkiä... tuli pois , autoon ja kotia kohti. Harvassa siellä on jänikset...
Eka hakulenkit...