Pe 28.12. Iitan kanssa metsälle. Keli aamulla -0, tyyntä, vähän karkeaa hankilunta, ojat jäässä, alla virtaa vesi. Iita irti puoli kymmeneltä, hakua melkein tunti. Sitten lähti melko tiheästä petäjäntaimistosta mukavankuuloisesti ajo. Eteni ensin sujuvasti poispäin viitisen minuttia, pientä pätkimistä ja suunnanvaihto, taas mentiin kuuluvuuden rajoille ja takaisin. tällaista ajoa kesti reilut 40 minuttia, sitten muutama (hukka)haukku ja lopullinen hukka. Kävelin muutaman sata metriä hukkapaikkaa kohti ja tein nuotion. Iita selvitti hukkaa tunninverran, pari haukkusarjaa, mutta ajo ei lähtenyt. Paistoin makkarat ja oottelin koiraa. Tutka näytti sen siirtyneen melkein aloituspaikalle. Kävelin sinne suuntaan ja sieltähän ajo läksi. En tiedä oliko sama jänis, kulki melkein saman jäljen kuin alussakin. Jäin passiin taimiston ja aukon rajalle, oli useammat vanhat jäljet jäätyneet hankeen. puolentunnin päästä jänis tulikin hiljaa loikkien ja välilä pysähdellen taimiston reunaa minua kohti, matkaa reilut 50 metriä, pysähtyi, otti muutaman loikan lähelläolevaan heinikkotuppaaseen ja jäi siihen piiloon. Iitalta meni melkein kymmenen minuttia selvittää itsensä niin lähelle, että jänis katsoi parhaaksi lähteä liikkeelle. Varovasti liikkuen tuli vinosti minua kohti ja kun oli parinkymmenen metrin päässä... PAM. Toz oli puhunut Nike specialilla, Iitan neljäs jänis oli tosiasia. Reilu neljän tunnin päivä, pennulle riittävän pitkä
Paistuu ne makkarat, vaikka ei aina tervastulet olekkaan.
... aivan oikein, ei se haittaa, vaikka syökin rapasuolet. Matokuuri oottaa jahtikauden lopussa ja alussa.