L o u k o n p u r o n -kennel

KoiraNetistä poimittua tietoa 12.2007 ja jalostusnumero 1.2008. joulukuu - tammikuu Ajokoiramieslehdestä jalostukseen tarjotuista uroksista. Mukana ovat koirien KAIKKI koekäynnit. Koekäyntejä koirilla on 4-49 kpl.

KoiraNetistä poimittua tietoa joulukuu 2006 ja jalostusnumero 1.2007. tammikuu Ajokoiramieslehdestä jalostukseen tarjotuista uroksista. Mukana ovat koirien KAIKKI koekäynnit. Viimeisin tulos 29.1.2007. Koekäyntejä koirilla on 4-30 kpl.

Aluksi faktaa vuosina 2005-2006 jalostukseen käytetyistä uroksista. Tiedot on poimittu KoiranjalostusNet -tietokannasta. Mukana ovat koirien KAIKKI koekäynnit 31.12.05 saakka, myös luopumiset. Koekäyntejä koirilla on 8-40 kpl. Kun tarkastellaan koiria kaikkien koekäyntien valossa, meillä on vielä pitkä matka ajokoiraan, joka on toimiva kokonaisuus kaikissa olosuhteissa. Uroksista suurin osa on ns.lumikelin ajureita, sula keli näyttää tuottavan osalle koiria pulmia.
Kuitenkin meidan jahti- ja koekaudesta useimmiten yli puolet on sulaa keliä (20.8. - 28.2..) Jalostakaamme myös sulalla kelillä toimivia ajureita.

Koirien koekäynnit 31.12.05 saakka.




Kva ja Kaksva koirien tulokset ovat samassa suhteessa kuin vuonna -86, 20 vuotta sitten.
... tutustukaapa Nikanderin & Envallin artikkeliin Ajokoiramies 6/1986 s. 280



Alla kahden herran mietteitä koiran jalostuksesta ja kasvatuksesta; otteita heidän kirjoistaan.


Otteita Per-Erik Sundgrenin kirjasta "Koiranjalostus"
ja E. Wilsson & J.B. Steenin kirjasta "Koirankasvatus"


Jalostustyössä menestyminen perustuu joihinkin varsin yksinkertaisiin sääntöihin, jotka jokainen voi oppia ymmärtämään ja hallitsemaan.

1) Suorita jalostuskoe ja anna niiden yksilöiden lisääntyä, jotka selviytyvät kokeesta parhaiten. Muita sääntöjä ei tarvita.
- Yksilot, jotka parhaiten täyttävät ihmisen asettamat vaatimukset, saavat elää...
2) Jalostusvalinta on tehokasta vain silloin kun eläinten väliset erot ovat perintötekijöistä johtuvia.
- ohjattu paritus ja jälkeläisarvostelu
3) Ominaisuus on mikä tahansa määriteltävissä oleva seikka elävän yksilön rakenteessa, ulkomuodossa tai toiminnassa.
- Hankitut ominaisuudet eivät periydy
4) Jalostusvalinta on tehokasta vain silloin, kun yksilöiden väliset erot ovat perintötekijöistä lähtöisin.
- on pystyttävä erottamaan perintötekijöiden aikaansaannokset ympäristön vaikutuksesta


Luustoviat
On olemassa joukko luuston rakennevikoja, jotka periytyvät. Useimmat niistä ovat taustaltaan monimutkaisia. Tämä johtunee siitä, että yksi koiranjalostuksen suurisuuntaisimmista pyrkimyksistä on ollut luuston mittasuhteiden muuttaminen. Luuston mittasuhteet periytyvät eräitä poikkeukksia lukuunottamatta kvantitatiivisesti. Tämä merkitsee sitä, ettei tunneta mitään yksityisiä geenipareja, jotka säätelevät luusto-ominaisuuksien kehitystä. Jalostusvalintaa suoritettaessa on turvauduttava erilaisiin mittauksiin. Lonkkanivelen kasvuhäiriö on tyyppiesimerkki tällaisesta luuston rakenneviasta.
Lonkkanivelen kasvuhäiriö (lonkkadysplasia) on koiran liikkumista vaikeuttava luustovika. Sitä esiintyy monissa roduissa ja on seuraus lonkkanivelen nivelkuopan mataluudesta sekä höltyneistä nivelsiteistä. Vika aiheuttaa hankaluuksia käyttökoiraroduissa, joissa kooiralta vaaditaan liikkuvuutta ja hyvää fyysistä suorituskykyä.
Monen rodun piirissä on suoritettu jo pitkään järjestelmällistä röntgentutkimusta lonkkavikojen toteamiseksi.
Kaikki eivät kuitenkaan ole vakuuttuneita röntgentutkimusten arvosta jalostukselle, koska röntgenkuvien tulkintaan liittyy aina luonnollisista syistä johtuvia epävarmuustekijöitä.
Sitäpaitsi myös dysplasiavapaiksi todetut koirat voivat tuottaa lonkkavikaisia jälkeläisiä.

Sadanvuoden rodunjalostuksen tulos osoittaa , että jalostuksella on helpompi muuttaa ulkonäköä, kuin toiminnallisempia ominaisuuksia. Toisaalta, että kasvattajat ovat kiinnittäneet eniten huomiota ulkonäköön.

. . .


Yksi rodunjalostuksen menetelmistä on ollut toivottujen ominaisuuksien vahvistaminen linja- ja sisäsiitoksella. Menetelmä on tehokas, kun tarkoituksena on tehdä eri yksilöistä enemmän toistensa kaltaisia. Mutta tiedämme senkin, että se lisää samanlaisten geeniparien määrää. Se johtaa väistämättä ei toivottujen perintötekijöiden kaksinkertaistumiseen ja elinvoiman heikentymiseen. Sisäsiitos ei voi koskaan johtaa ominaisuuksien parantumiseen, vaan se vain säilyttää ne.

. . .

Koiranjalostuksessa on selvästi suurempia ongelmia kuin muiden kotieläinten jalostuksessa. Koiran käyttöominaisuuksia on vaikea mitata, koiranjalostusta harjoittavat kasvattajat, jotka työskentelevät yleensä yksin... Ja toisaalta rahakin on niin houkuttelevaa, että kasvattajien on vaikea jättää koiransa astuttamatta siihen asti, että jälkeläisarviointi on suoritettu. Vaikka saattaakin kuulostaa pessimistiseltä, on selvää ettemme voi odottaa suunnanmuutosta koiranjalostuksessa, ellemme pysty ratkaisemaan siitoseläinten valinnan ongelmaa.

. . .


Koska valinnassa ei ole juuri kiinnitetty huomiota siihen, miten nartut kasvattavat pentunsa, monet tärkeät ominaisuudet ovat luultavasti hävinneet vuosien varrella. Se, että siitokseen käytettäisiin vain narttuja, jotka ovat hyviä emoja, saattaisi olla se koiranjalostuksen valintaperuste, joka voisi parantaa nopeasti koirien luonnetta.

. . .


Mainitsimme edellä myös tuontikoirat. Uuden veren saaminen on tärkeää, mutta senkin arvoa voidaan liioitella. Useimmat käyttökoirarodut ovat Skandinaviassa tasoltaan ainakin yhtä hyviä, kuin missä muualla tahansa, jopa parempia.

. . .


Metsästyskoiraroduissa on useita esimerkkejä siitä. että monien erirotuisten koirien on osattava työskennellä samalla tavalla. Sellaisissa tapauksissa rodulla ei ole mitään käytännön merkitystä
Päinvastoin jako rotuihin, joita kutakin rajoittavat niiden ulkonäkövaatimukset, estää käyttö- ominaisuuksien jalostamista. Monet ajokoirarodutkin ovat ulkonäöltään niin samanlaisia, että vain asiantuntija pystyy erottamaan ne toisistaan. Melko varmasti saisimme käyttöominaisuuksiltaan parempia koiria, ellemme olisi niin sidottuja pikkutarkkoihin ulkonäkövaatimuksiin kuin nykyisin olemme.

. . .


Riippumatta siitä , mitä tavoitteita tuleva koiranjalostus asettaa itselleen ja mitä menetelmiä valitaan käytettäväksi, on muistettava muutamia sääntöjä, jos työssä halutaan onnistua.
- Tavoitteen on oltava selvä.
- Tavoitteeseen on sisällyttävä rajallinen määrä ominaisuuksia, ja ominaisuudet on voitava mitata riittävän tarkasti.
Siitoseläimet on valittava mittaamalla yksilöiden, sukulaisten ja tietyssä määrin jälkeläisten ominaisuudet. Sisäsiitosta, linjasiitosta ja matadorijalostusta on vältettävä.

.


"...Hellityimpiä harhakäsityksiä on ollut se, jonka mukaan ominaisuudet siirtyvät jälkeläisille
puoliksi isältä ja puoliksi äidiltä peräisin olevan veren mukana".

. . .


Kromosomit muodostavat solun "muistin". Solut ja kromosomit lisääntyvät jakautumalla.
Koiran, sen lähimpien sukulaisten (suden ja kojootin) kromosomiluku on 78, (ihmisen on 46). Sukupuolisolut ovat erikoisia siinä mielessä, että niissä on vain puolet muissa ruumiinsoluissa olevasta kromosomimäärästä.
Koiralla on siittiösoluissa (xx tai xy) ja munasoluissa (xx) vain 39 kromosomia.Hedelmöityksessä määrä palautuu 78:ksi.

. . .


Sukupuoleen sidottu periytyminen: tavanomaisin esimerkki sukupuoleen sidotusta periytymisestä on verenvuototauti, joka esiintyy koirassa. Taudin aikaansaava perintötekijä sijaitsee x-kromosomissa.
Tavallisesti vain uroskoirat sairastuvat verenvuototautiin. Tämä johtuu siitä, että nartuilla on kaksi x-kromosomia. Sairaus on harvinainen, nartun kromosomeista yleensä ainakin toinen on normaali. Tällöin ei verenvuototauti kehity.
Uroskoira sitävastoin sairastuu tautiin, jos sen ainoa x-kromosomi sattuu olemaan viallinen. Silloin kun verenvuototauti
suvussa esiintyy, se periytyy aina isoisältä äidin välityksellä pojalle. Tauti ei voi periytyä isän välityksellä,
sillä pojat eivät voi koskaan saada x-kromosomia isältään.
Sukupuoleen sidotut ominaisuudet periytyvät aina X-kromosomin välityksellä ja noudattavat samanlaista periytymistapaa, kuin edellä kuvattu verenvuototauti.

. . .


"Ominaisuus on mikä tahansa määriteltävissä oleva seikka elävän yksilön rakenteessa, ulkomuodossa tai toiminnassa."
Jokaisen perintötekijäparin toinen geeni tulee isältä ja toinen äidiltä. Molemmat geenit vaikuttavat samaan ominaisuuteen,
mutta voivat olla vaikutuksiltaan erilaisia.Yksilön geenien muodostama kokonaisuus on genotyyppi eli perusasu.
Eri ominaisuuksien muodostama kokonaisuus on fenotyyppi eli ilmiasu.
Jalostusvalinta perustuu aina siihen, että yksilön fenotyypin perusteella yritetään päätellä millainen genotyyppi sillä on.
Hankitut ominaisuudet eivät periydy."Joukosta koiria, joita kaikkia on harjoitettu saman verran, otetaan paras siitokseen.
Tällöin on todennäköistä, että sen jälkeläisistä tulee muita parempia juuri siinä ominaisuudessa, jossa sen isää on
harjoitettu ja jonka perusteella valittu jalostukseen. Tämä ei kuitenkaan johdu isän harjoittamisesta, vaan, että isä on
muita paremmin pystynyt hyödyntämään saamansa harjoituksen. Tämä hyödyntämiskyky on se , joka periytyy jälkeläisille.
Ellei koiralla sitä ole perintötekijöissään, ei tehokkainkaan harjoitus voi parantaa jälkeläisten laatua."

. . .


Valintapoikkeama on ero rodun keskiarvoon. Valintapoikkeama kasvaa, kun jalostukseen käytettävien eläinten
suhteellinen osuus pienenee.Jalostuksen kannalta on aina edullista, jos siitosyksilöt voidaan valita suuresta joukosta eläimiä.
Se, joka pystyy pitämään valintapoikkeaman suurena, saavuttaa myös nopeammin jalostustavoitteensa.

. . .

"Pelättävintä sukusiitoksessa lienevät sen mahdolliset vaikutukset koiran henkisiin ominaisuuksiin. Tästä syystä sukusiitosta onkin vältettävä harjoittamasta kaikissa olosuhteissa sellaisilla koirilla, joilla on heikkouksia henkisissä ominaisuuksissa.
Kohtuullisen sukusiitoksen vaikutukset eivät ole yhtä haitallisia. Tämä johtuu siitä, ettei sukusiitosaste teoriassa nouse yhtä nopeasti kuin voimakkaampaa sukusiitosta harjoitettaessa. Toiseksi se johtuu siitä, ettei teoreettisesti laskettava sukusiitosaste ole aina todellinen... Sukusiitosaste on vain keskiarvo, joten sen todellinen arvo saman parituksen jälkeläisten kesken vaihtelee. Pentueen voimakkaimmin sukusiitetyt yksilöt, samoin kuin ne,jotka ovat saaneet vanhemmiltaan jo varhaisessa kehitysvaiheessa vaikeita häiriöitä aiheuttavia perintötekijöitä, karsutuvat pois jo sikiökehityksen alkuvaiheessa. Täysikasvuisina syntyvien pentujen sukusiitosaste on matalampi kuin teoreettisesti voidaan laskea. Luonto suorittaa valintaa elinvoiman perusteella.

.


.