Sammuvat sukulinjat

Retu 18055A/78 Retu/78
Tämän koiran mukana loppui yksi perintötekijä(geeni)-haara, kansankielellä "verilinja", Suomesta lähes kokonaan,
jalostaminen on entistä suppeammalla pohjalla.
Nämä koirat olivat "reppumiesten käyttökoiria". Suvusta löytyi erittäin kestäväkäpäläisiä (täysin mustat polkuanturat), sitkeästi ajavia (sammumaton metsästysinto), sujuva-ajoisia ja oikeasti moniäänisiä ja heleä-äänisiä koiria, miellyttäviä kuunnella. Ulkomuoto ja rakenne oikeita, vahva karvapeite, mutta joillakin koirilla värityksessä toivomista (kaulalla sudenkarvaa, voimakas manttelirikko, ruskeapäisiä, ruskea tuli vanhemmiten kyljistä näkyviin tai puhdistuminen jäi kesken). Värityksen vuoksi koirat saivat usein näyttelykehässä kakkosen tai kolmosen ja kilpailu-ura loppui siihen. Monet ajoivat mielellään kettua (myös kuvan koirat, ei Tilda/94).
Lotta / 82

Lotta 31336/82, Tyypiltään tyydyttävä, hieman kolmiomainen pää, hyväselkä, luisu lantio. Käpälät saisivat olla kootummat.
Esitellään kevyessä näyttelykunnossa. 
Liikkuu ja esiintyy hyvin. Luonne miellyttävä. Nuo3 Mattila. 
Katosi kahden vuorokauden ketunajon jälkeen -86 loppiaisena Alaniemi-Lolju maastoon (maantielle). Nellin veli, Rölli (Jekku), n. 6 kk, jäi junan alle ketunajossa Liedakkalassa -94 keväällä. Huldan sisko Tilda, n. 8 kk
Takaisin

Kalevi Vänskä © Copyright