Vuosi 2008

[Kalevi]

Ti 1.1.2008 Hyvää tätä vuotta. Vuosi alkoi pakkasella - 16 astetta ja rapsakka keli. Eipä tullut lähdetksi metsälle, olis ollut Juksun vuoro...

[Kalevi]

La 5.1. Yt:na Alat. Ms:n järjestämässä kokeessa. Erinomainen koe, 8 ykköstä suomenajokoirille, yksi beaglelle. Kahdesta suomenajokoiranartusta kva. Näin se homma etenee...

[Kalevi]

Maanantai 21.1.

Juksulla kävi naisvieraita. Herrasmiehenä Juksu hoiteli sopivanmittaiset esileikit ennenkuin edes yritti käydä asiaan, mukavaa seurattavaa. Eläimet ovat tuossakin asiassa viisaampia...
Tunnin päästä tuoksut olivat kohdallaan ja halu vastustamaton nartullakin ja eikös sit muutaman yrityksen jälkeen onnistunut itse temppukin. Nautintoa riitti 70-80 minuttia, ennenkuin narttu luopui mielihyvästä. Ei taida tarvita "parsia".

[Kalevi]

La 26.1.
Tuomarina Alat.ms:n kokessa. Taisi viikolla satanut paksu lumikerron tuottaa pettymyksen monelle koiralle.

[Kalevi]

Tamä jahtikausi on sitten loppu, nyt annetaan koirien levätä. Sitten kun pyörätiet sulaa alkaa koirien kunnon ylläpito, näyttelykäynnit ja uuden jahti/koekauden suunnittelu.
Tarhaan ilmestyy yksi koiranalku lisää, sehän tietää sitä, että viimeistään ensi koekauden jälkeen heikoimmilla lahjoilla varustettu saa väistyä.
Siihensaakka kaikille annetaan mahdollisuus näyttää osaamisensa/taitonsa.

Hyvää kevättä ja kesää kaikille tään foorimin lukijoille. Toivottavasti löytyy nartuille sopivia uroksia mahdollisimman paljon, ettei tarvitse kaikkien samoja käyttää

Foorumi hiljenee toistaiseksi...

[Antti]

Moikka Ruippa

Haluaisin tehdä urospentuvarauksen sinun Iitastasi.

Näin alustavasti siis. Palataan asiaan tarkemmin astusasioiden tullessa ajankohtaisemmiksi.

-Antti

[Kalevi]

Terve Antti, oot ajoissa liikkeellä. Iitan pitää ensin ajaa ykkönen ja Juksun pysyä hengissä siihen saakka Ei väliä , montako pentua tulee..., tunnetko hyvinkin narttulinjan kantanarttulinjan, Tievan?

[Antti]

Terve Antti, oot ajoissa liikkeellä. Iitan pitää ensin akaa ykkönen ja Juksun pysyä hengissä siihen saakka Ei väliä , montako pentua tulee..., tunnetko hyvinkin narttulinjan kantanarttulinjan, Tievan?

Pintapuolisesti, mitä nyt vanhoista haalistuneista vuosikirjoista on ollut luettavissa ja koira.netistä selattavissa.

Iitan lähemmästä suvusta on jo sitten melkein omakohtaista kokemusta, mutta kuitenkin välikäden kautta. Onneksi kuitenkin todella luotettavan ja ajokoira-asioissa ammattimaisen osaajan kautta.

Sen voin sanoa, että Iitan "hereästä" äänenannosta epäilemäsi löysyys on täysin mahdollista. "Vähemmän tiukahkoja" koiria on muutamia aivan Iitan lähisuvussa sekä isän että äitin puolella, vaikka koetulokset eivät niitä aina paljastakaan. Mutta näistähän ne parhaimmat jäniksen rallattajat periytyvät. Enkä muutenkaan ole kovin ahdasmielinen pikkujuttujen kanssa, kunhan enimmäkseen metsä on täynnä rehellistä tappomeininkiä sujuvan ja helpon tuntuisen ajon muodossa.

Juksu vaikuttaa hyvältä sulhoehdokkaalta sujuva-ajoisuutensa ja intonsa vuoksi. Hieman vain urospennun hamuajana huolestuttaa, kun Juksu ei näytä tuottavan ollenkaan y-siittiöitä, vaan sen kaikki pennut ovat natuja. Jännityksellä odottelen Juksun seuraavan pentueen sukupuolijakaumaa.

Ps. mulla on kyllä pari varasulhoehdokastakin, jos tarvis vaatii, vaikka ei niidenkään periyttämisestä ole tietoa.

[Kalevi]

Minua kiinnosti Juice/83:n takana oleva suku. Tunnen Juicen ensimmäisen omistajan ja olen monesti kuunnellut Juicen ajoa.
Yhdessä kokeessa ajoi syyskuista liikennöityä junanrataa pitkin jänistä 400 metriä ja siitä soratieltä toisen mokoman, virheettömästi ilman katkoja.
Juicessa oli lievää hakulöysää.
Toinen kokeissa arvostelemani koira on Aru/88, erinomainen kaunisääninen ajuri, merkkasi yöjäljen löytymisen. Suku menee emän emän Vekkulin kautta ns Nurmeskoiriin (Ajok 5/93) - tiedä onko sillä merkitystä, kun on siellä keskellä sukutaulua, mutta minua ne jollainlailla kiehtoo.
Kolmas koira isän suvun puolelta, ei Iitan sukutaulussa; olin Pointter-ajoissa arvostelemassa sitä, omistaja ja opas hiihtivät ajojänistä pahki erän lopussa->
koira teki "kunniakierroksen" haukkuen, ajoi sitten takajälkeen muutaman minutin ja lähdössä oli jo muutama minuutti hlö:ää.
Taitaa olla senvuoden vuosikirjan rankimmat miinukset, mutta sai siitähuolimatta ykkösen Pari muutakin on tullut kuunneltua ovat olleet vähän "suurpiirteisiä"ajureita, mutta aina sieltä on jäniskin tullut

Juksu on samanlaisesti ajava koira elokuun 20 pvästä helmikuun 28 päivään, oikeastaan alkusyksystä parempi. Sillä on se harvinainen sulan ajotaito.
Huonoimmillaan Juksu on normaalilla vesisateella ja sitten kun tulee ensimmäiset pakkaslumet. Muilla kelleillä ei oo merkitystä, aina kulkee.

Pentueista: Iina & Juksu, Iina teki 10 pentua 3 urosta ja 7 narttua. Pentulaatikko oli vaan (minusta) liian iso 2*3 metriä, eli koko koppi.
Eka viikon aikana emä kanteli niitä ympäri koppia ja eivät jaksaneet/osanneet palata takaisin pehmusteille, vaan menehtyivät. Oli väritykseltään erinomaisen tasainen pentue. Hilalla on erinomainen, monisointuinen tiheä haukku.

Iina & Juksu s.4.6.2005

[Antti]

Minulla on "luotettavia kuulopuheita" narttusi neljän polven sukutaulussa oranssilla merkitystä koirasta sekä isälinjan toisesta koirasta. Vähän samantapaisia elkeitä kuin tuolla sinun mainitsemallasi kunniakierroksen tekijällä. Huippusujuvia ajureita muuten, mutta jostain häiriöstä tai jos jänis teki pienellä alueella monet siksakit, niin saattoi kuulua vähän möykytystä ja vanhakin jälki paremman puutteessa maistua.

On muuten ollut todella mukava lukea tuota Juksun ajopäiväkirjaa. Paitsi kirjoitus, niin myös niissä kuvailtu ajon kulku taitaa olla aina vähintäänkin sujuvaa. Mikäs sen mukavampaa kun koira on ajava elokuusta, eikä vasta joulukuusta lähtien. Tähän pitäisi pyrkiä, mutta onko se mahdollista, kun pitäisi siinä sivussa olla vielä nippu muita ansioita, kuten sertit ja a-lonkat ym. ym. Monet eivät ymmärrä, että kaikkea ei voi saada...

No niin, löysää on siis mahdollisen tulevan pentueen suvuissa, ja siinä sivussa hitusen myös ajotaitoa sulalla ja esteissä, mikä parasta, mutta onkohan laiskaa?

[Antti]

...mutta onkohan laiskaa?

Noh, olipas rumasti kysytty. Tarkoitin, että minkälaisiksi arvioisit Iitan ja Juksun suvussa näkemäsi koirat innoltaan? Koetuloksista ei aina kaikki selviä, hitusen vötkistelevän ja äärimmäisen työskentelyalttiin koiran välillä ei välttämättä näe eroa vuosikirjasissa, joten olisi mielenkiintoisempaa ja luotettavampaa saada tietoa ihmiseltä, jolla omakohtaista kokemusta ajokoirista pitkältä ajalta.

En muuten etsi tottelematonta, yhteyttäpitämätöntä tai edes viikkoa putkeen ajavaa. Minulle riittää koira, jonka kanssa voi kilpailla suht huoletta kauden alun huonokuntoisesta ajasta kauden lopun metrikinoksiin, myös mahdolliset kaksipäiväiset piirit, lohkot, Kilvat ja Mööpelit.

[Kalevi]

No niin, löysää on siis mahdollisen tulevan pentueen suvuissa, ja siinä sivussa hitusen myös ajotaitoa sulalla ja esteissä, mikä parasta, mutta onkohan laiskaa?

En usko, että löysän puolelle menee, herkkiä koirien pitää ollakin. Eikä pennut saa suoraan mitään ominaisuuksia isältä tai emältä, vaan niistä koirista, joilla jokin ominaisuus on ollut dominoiva. Löysyys on koiran tyhmyyttä.

Minun kasvatusmetodeihin kuuluu, että löysät monttuun, herkillä jatketaan. Olen tähänkin asti luvannut palauttaa 2/3 hinnasta ensimmäisen vuoden aikana, mistä tahansa muusta ei toivotusta ominaisuudesta paitsi luonne. Luonne on katsottu luovutushetkellä ja jos se on normaali luovutusikäisen luonne ja senjälkeen muuttuu, katson, että se on uuden omistajan aiheuttama.

Laiskuudesta en voi Juksua moittia, sillä on toissasyksyyn saakka ollut yön yli kestäviä ajoja (aloitettu töitten jälkeen) aina syyskuun lopussa, kun kunto alkaa olla kohdallaan - käynyt aamulla ennen töihinlähtöä hakemassa ajosta pois.
Juksun isälinjan koirat ovat ainakin olleet riittävällä innolla varustettuja (osalle niistäkin olen ollut tuomarina, tai samoissa kokeissa omilla koirilla).
Iita ei tähänmennessä ole osoittanut ylisitkeyttä, tottelemattomuutta kylläkin Enkä huomannut niissä koirissa, joita olen arvostellut, vötkistelyä.
Tietenkin kaikenlaista on mahdollisuus putkahtaa - ei se ole aivan varma tuo yhdistelmä, voi se olla sellainenkin uros, jonka kantauroksena on SF07849/00 kva Kimmo

...niin myös niissä kuvailtu ajon kulku taitaa olla aina vähintäänkin sujuvaa. Mikäs sen mukavampaa kun koira on ajava elokuusta, eikä vasta joulukuusta lähtien. Tähän pitäisi pyrkiä, mutta onko se mahdollista, kun pitäisi siinä sivussa olla vielä nippu muita ansioita, kuten sertit ja a-lonkat ym. ym.

Ajon kulku on minusta sujuvaa. Olen kuunnellut rinnan muitakin koiria, kun ollaan satuttu samoille jahtimaille. Ero on ollut melkoinen. Epäilijöille olen mennyt aina keskelle ajoa ja ampunut jäniksen Herkkyydestä vielä senverran, että Juksulla ei ole yhtään kahden täyden koe-erän koetta. Kun se putoaa jäljeltä, se panee nokan kiinni ja palaa niin monta kertaa takaisinpäin varmalle jäljelle ja tulee sen jälkitarkasti, että löytyy. Jos ei meinaa löytyä, haukahtaa muutaman kerran varman jäljen päässä, jussilta pettää hermot ja se liikahtaa, tai lähtee ja ajo jatkuu. Pidän näitä muutamia haukahduksia -silloin kun ne johtaa ajon jatkumiseen - koiran viisautena, vaikka pari kertaa tuomari on jättänyt ne pois - ja samalla 20 min hukka - ns. sekuvain haukkuina. Jostain syystä tällaiset tilanteet sattuu aina arvokokeisiin
Koirissa on sukuja, joilla ei mennä arvokokeisiin, ellei tule lunta jo syyskuussa. Löytökyky, ajotaito ja riittävä sitkeys on koirilla geeneissä, pitää vain tutkia, mitä kautta ne tulee tähänpäivään.
Molemmat haluamme näköjään samanlaista koiraa

[Antti]

En sanonutkaan, että pennut olisivat löysiä, vaan, että suvuissa on (sopivissa määrin) löysyyttä. Ja herkkiä koirien todella pitääkin olla. Aina kun ovat ajamattomalla ajojäljellä, niin saavat haukkua, kunhan vain kertovat riittävän hyvin jäljen "kuumuuden" ja yrittävät keriä etumatkaa kiinni. Vähintään neljän ja puolen minuutin välein pitäisi moksahtaa muutamasti ja edetä, oli jänis vaikka tunnin edellä.

Ikinähän, olivat yhdistelmät laskettu kuinka tarkkaan tahansa, tai näyttivät pennut miten söpöiltä hyvänsä pentuaitauksessa, ei osaa ennustaa varmasti (tietysti arvata voi), minkälaisia koirat aikuisina sitten ovat. Mutta on kuitenkin mukava kerätä tietoa suvun koirista ja arvuutella näiden tietojen perusteella, minkälainen ajokoirametsästysjakso elämässä mahdollisesti odottaa... metsään viemistä, hiljaisuutta, kyliltä hakemista, kiroamista...

[Kalevi]

Paras blub on, kun koiran sukutaulussa on sopivasti yhdistettyinä mahdollisimman monta valiota. Juksulla on 62 koiraa/ viisi sukupolvea -> vain neljä valiotonta koiraa =93.7 %
Laskeppa montako "ukkoa " ne 62 koiraa on arvostellut ja sopiviiksi havainnut. Kyllä se on jonkinlainen tae ajotaidosta. Varmaan menee joku ylikin, mutta sitä varten on hakkuuaukeilla syviä monttuja... ei tarvitse edes itse kaivaa.

[Antti]

Hyvin sanottu ja hyviä huomioita.