Tiistai 23.9. Juksun kanssa eilisille jäljille. Aamu enteili hellepäivää, jo 8.30 oli lämpöasteita +5-6, tyyni, vähän yökastetta. Eilinen tuulinen sää ei ollut pudottanut kaikkia koivun-, haavan-, pihjajan- ja pajunlehtiä, ruska jatkuu... haavanlehdetkin ovat keltaiset - ei ole ollut yöpakkasia, joka olisi värjännyt ne punaisiksi. Kävelin kivirakan päälle ja jäin oottamaan, mistä ajo alkaa. Samalla virittelin eilisen nuotion ja lähettelin muutaman tekstiviestin.
Jos sais kaikki parhaat ominaisuudet "samaan nahkaan", olis minullakin erinomainen koira, mutta...
Juksu haki melkein tunnin, ajo läksi 600 -700 metrin päästä ja eteni poispäin. kuuntelin sitä vajaa puolituntia ja hävisi kokonaan kuuluvista. UP vibra kuitenkin näytti, että ajo jatkuu. En malttanut olla paikoillani ja uskoa, että tulee se tämäkin ajettava rakalle,
vaan läksin kulkemaan 30 vuotta vanhaa metsäkoneen jälkeä vastaan. Olin mennyt vajaan kilsan, kun kuulin ajon tulevan takaisin. Eipä siinä ollut muuta mahdollisuutta, kuin jäädä paikoilleen, josko jänis tulisi juuri sitä vanhaa aurausjälkeä, jota pitkin itsekin kuljin. Ei tullut - meni ylempää rakalle.
Juksu selvitti sen hienosti ja jatkoi tielle saakka - siihen loppui. Kävelin kaveriksi - turverekat ajaa tiellä melko lujaa, on siinä muutakin liikennettä - edettiin tietä pitkin vajaa kilometri, Juksu merkkasi kohdan mistä jänis oli ilmeisesti mennyt metsään, mutta siihen tuli loppuhukka.
Käveltiin tietä jonkin matkaa eteenpäin(kapeammalle sivutielle) Juksu haki meidän toiselta vakiokumpareelta uuden ajettavan. Se ajo ei kestänyt kuin vajaan puolituntia, kun jänis tuli takaisin ja ammuin sen tienylitykseen(naaras). Jatkettiin matkaa, taas haku venyi pitkäksi, mutta ajo oli sitäkin nautittavampaa - olisko ollut kettu - kulki niin pitkiä matkoja melko suoraviivaisesti - ja ääni oli sitä vanhaa kunnon Juksua. Vähän toistatuntia sitä kesti ja sitten meni tietäpitkin ja ajo loppui siihen. Juksulla oli kyllä yritystä, kulki viimeisen lenkin ääneti uudelleen, mut ei löytynyt, toista tuntia haki.
Kävelin vanhalle nuotiopaikalle, jossa Mikon ja Mikon kaverin kanssa paistettiin makkaraa joskus -84-85. Kallioilla oli hyvä passata, mutta nyt metsä on kasvanut niistä ajoista ja paikka sopii vain kuunteluun.
Huusin koiran pois ja lähdettiin autolle, Juksu haki tien molemmin puolin ja minä kävelin tiellä. Puolessa välissä Juksu pysyi sitkeästi metsässä ja minä kävelin autolle, heitin repun autoon, join teetä ja läksin takaisin koiran luo.
Juksu otti kolmevarttisen jäniksen ylös rutikuivassa ilmassa klo 16.14 ja ajoi sitä melkein tunnin, ennenkuin jänis tuli "kopiksi" minulle ja ammuin sen pois(naaras), kytkin koiran ja käveltiin autolle ja kotiin...