Jaakonpuron Juksu

[Kalevi]

14.9. Lohiajojen tulostaso jäi askarruttamaan ja "Ajokoe tässä maastossa " -lappu jäi maastoon, niin läksin aamulla eilisille jäljille. Hain maastolapun pois ja jatkoin matkaa oman seuran alueelle. Vartin yli seitsemän olin suunnilleen siinä missä eilistä koekoiraa koeteltiin.
Tarkistin tutkapannan ja laskin Juksun autosta. Jätin auton levikkeelle ja läksin kävelemään vanhaa ajouraa pitkin viimesyksyiselle nuotiopaikalle, jos vaikka tekisin ensimmäiset tervastulet tälle syksylle ainaisten kuusen havujen ja risujen sijasta.
Juksu seuraili minua nuotionpohjalle asti, mutta kun huomasi aikeeni, lähti työmaalleen.



Olin saanut nuotion syttymään.
Kaksikymmentä kaksi minuttia ja ensimmäinen haukahdus - puoliminuttia lisää ja ajo alkoi railakkaasti, se kierteli kuuloetäisyydellä, kuuntelin ajoa. Reilun puolentunnin kuluttua jänis tuli kivirakalle - niinkuin aina ennenkin - varmaan halusi kokeilla, pysyykö koira perässä.
Olin asennoitunut aamulla ottamaan saaliin heti, kun se on hollilla - niin teinkin - pam ja ... Juksu vajaa kolme minuttia jäljessä, eikä juuri 10 -15 sekunttia pitempiä katkoja.
Juksu käväisi nuuskaisemassa jänistä ja jatkoi matkaansa, suolistin jäniksen ja paistoin makkarat. Seurailin tutkalla koiran liikkeitä - näkyi menevän tien toiselle puolen. Neljätoista minuttia ja uusi ajo. Nautiskelin "aamupalan" loppuun, nuotio oli hiipunut hiillokseksi - ajo jatkui poispäin.
Jätin nuotiopaikan ja siirryin ajon suuntaan, olin ehtinyt kävellä tielle ja sitä pitkin kilometrin, kun jänis tuli kylkimyyryä mutkassa vastaan, pysähtyi, kääntyi metsäänpäin ja jai istumaan heinien sekaan tien reunaan. Matkaa oli 40-45 metriä - pam ja toinen jänis noin puolen tunnin ajosta. Lopetin jäniksen ja suolestin sen. Nyt kelpasi jo herkkupalat ja teurasjätteet.
Jätin Juksun syömään teurasjätteitä otin jäniksen ja kävelin autolle.
Ajoin auton äskeiselle "kaatopaikalle". Juksu oli hävinnyt hakemaan kolmatta jänistä. Siitä tulikin pitkä haku Juksu sai perslähdön viittä vaille yksitoista. Sekin oli aikainen jänis, lenkit olivat niin pitkiä, että osa jäi kuulematta Belttoreillakin - saattoi siinä olla hukkiakin mukana, mutta aina jänis tuli siihen, mistä läksikin.Kävelin lähemmäs ajoa ja vain kuuntelin, on se mukavaa kuultavaa, kun ajo kulkee pitempiä jaksoja sujuvana ja etenee. Vartin yli yksi jänis tuli kaivetulle kanavalle, jonka pohjalla kulki 30 metriä ja katosi metsään. Olisin saanut hyvän kuvan, mutta hoksasin sen vasta jälkeenpäin. Ootin Juksun - tuli neljä minuttia jäljessä harvakseltaan haukkuen - kytkin koiran ja käveltiin autolle.
Kolme aikaista jänistä ajossa Kävelyä reilu neljä kilsaa...

Päivän loppusaldo, syksyn ensimmäiset jänikset.

[Kalevi]

perjantai 19.9.
Kaisa kouluun ja jahtimaille. Yöllä satoi vettä oikein kunnolla ja kuivakausi on toistaiseksi ohi, pieniä ripsauksia tuli pitkiin päivää, ei haitannut.
Vakiopaikat oli jo miehitetty, miehet kävelivät ase olkapäällä tiellä ja kuuntelivat ajoja. Niinpä menin uuteen paikkaan, jossa en vielä tännä syksynä ollut käynyt.
Auto parkkiin, koiralle tutkapanta ja kävelemään eläinten tekemää metsäpolkua. Heinikko oli märkää. Muutaman sadan metrin kävelyn jälkeen löysäsin Juksun hakemaan.
Koira pyörähti tuttuun tapaan muutaman minutin lenkin korkeassa heinikossa, harvahkossa koivu/kuusi metsässä, joka viimekesänä ojitettu. Ei löytynyt läheltä ja Juksu suurensi rinkiä,
70 minutin jälkeen kuulin lähdön - poispäin meni. Oottelin ja seurailin tutkalla tilannetta, jänis teki melko isoa lenkkiä, aivan kuuluvuuden rajoilla. Siirryin lähemmäs ajoa - sillä seurauksella,
että jänis vaihtoi kumparetta. Ajo kuului hyvin, oltiin siirrytty vanhahkoon kuusimetsään, näytti olevan hirvien asuinpaikka.
Jänis käytti kaikki rääseiköt ja tiheiköt hyväkseen, mutta Juksu tuli ilman katkoja perässä. Yhdentoista aikaan oltiin siirrytty takaisin aloituskumpereelle, näin ensimmäisen kerran jäniksen,
iso jänis tuli metsätraktorin jälkeä kohti, jäi istumaan alle kymmeneen metriin - tuplapummi - en halunnut "pilata" lihoja ja yritin pääosumaa, ei onnistunut. Juksu tuli minutin jälkeen, katsoi minua ja meni muutamia kymmeniä metrejä ääneti ja jatkoi ajoa. Vielä puolituntia ajoa ja sitten jänis tuli ykskaks aivan lähellä ojanreunaa kulkien kohti, nyt riitti yksi laukaus.
Juksu tuli luokse, varmisti, että kuollut on ja jatkoi matkaa. Suolistin jäniksen (naaras) ja vein sen autolle roikkumaan.
Tutkapanta kertoi, että Juksu oli ottanut toisen ajon. Aluksi ajo kulki suunnilleen samoja reittejä, kuin ensimmäinenkin ajo, vähän kauempana tosin, ajo siirtyi maantien toiselle puolelle kävelin sinne ja ootin, että olis tullut takaisin - tiellä on melko kova liikenne - näin, kun jänis meni tien yli 150 metrin pääästä, juoksin sinne ja samanaikaisesti Juksu tuli tielle, otin koiran kiinni , käveltiin autolle ja kotiin. Kello oli melkein kolme...tänään ei nuotiota.


Kännykkäkuvat ovat laadultaan tällaisiä.

[Kalevi]

Tiistai 23.9. Juksun kanssa eilisille jäljille. Aamu enteili hellepäivää, jo 8.30 oli lämpöasteita +5-6, tyyni, vähän yökastetta. Eilinen tuulinen sää ei ollut pudottanut kaikkia koivun-, haavan-, pihjajan- ja pajunlehtiä, ruska jatkuu... haavanlehdetkin ovat keltaiset - ei ole ollut yöpakkasia, joka olisi värjännyt ne punaisiksi. Kävelin kivirakan päälle ja jäin oottamaan, mistä ajo alkaa. Samalla virittelin eilisen nuotion ja lähettelin muutaman tekstiviestin.
Jos sais kaikki parhaat ominaisuudet "samaan nahkaan", olis minullakin erinomainen koira, mutta...
Juksu haki melkein tunnin, ajo läksi 600 -700 metrin päästä ja eteni poispäin. kuuntelin sitä vajaa puolituntia ja hävisi kokonaan kuuluvista. UP vibra kuitenkin näytti, että ajo jatkuu. En malttanut olla paikoillani ja uskoa, että tulee se tämäkin ajettava rakalle,


vaan läksin kulkemaan 30 vuotta vanhaa metsäkoneen jälkeä vastaan. Olin mennyt vajaan kilsan, kun kuulin ajon tulevan takaisin. Eipä siinä ollut muuta mahdollisuutta, kuin jäädä paikoilleen, josko jänis tulisi juuri sitä vanhaa aurausjälkeä, jota pitkin itsekin kuljin. Ei tullut - meni ylempää rakalle.


Juksu selvitti sen hienosti ja jatkoi tielle saakka - siihen loppui. Kävelin kaveriksi - turverekat ajaa tiellä melko lujaa, on siinä muutakin liikennettä - edettiin tietä pitkin vajaa kilometri, Juksu merkkasi kohdan mistä jänis oli ilmeisesti mennyt metsään, mutta siihen tuli loppuhukka.
Käveltiin tietä jonkin matkaa eteenpäin(kapeammalle sivutielle) Juksu haki meidän toiselta vakiokumpareelta uuden ajettavan. Se ajo ei kestänyt kuin vajaan puolituntia, kun jänis tuli takaisin ja ammuin sen tienylitykseen(naaras). Jatkettiin matkaa, taas haku venyi pitkäksi, mutta ajo oli sitäkin nautittavampaa - olisko ollut kettu - kulki niin pitkiä matkoja melko suoraviivaisesti - ja ääni oli sitä vanhaa kunnon Juksua. Vähän toistatuntia sitä kesti ja sitten meni tietäpitkin ja ajo loppui siihen. Juksulla oli kyllä yritystä, kulki viimeisen lenkin ääneti uudelleen, mut ei löytynyt, toista tuntia haki.
Kävelin vanhalle nuotiopaikalle, jossa Mikon ja Mikon kaverin kanssa paistettiin makkaraa joskus -84-85. Kallioilla oli hyvä passata, mutta nyt metsä on kasvanut niistä ajoista ja paikka sopii vain kuunteluun.


Huusin koiran pois ja lähdettiin autolle, Juksu haki tien molemmin puolin ja minä kävelin tiellä. Puolessa välissä Juksu pysyi sitkeästi metsässä ja minä kävelin autolle, heitin repun autoon, join teetä ja läksin takaisin koiran luo.
Juksu otti kolmevarttisen jäniksen ylös rutikuivassa ilmassa klo 16.14 ja ajoi sitä melkein tunnin, ennenkuin jänis tuli "kopiksi" minulle ja ammuin sen pois(naaras), kytkin koiran ja käveltiin autolle ja kotiin...

[Kalevi]

Sunnuntai 26.9. Juksun kanssa katselemaan, josko hirvimiehet ei ois miehittänyt kaikkia metsiä.
Vartin yli kahdeksan koira irti, kävelin tieltä reilut 400 - 500 metriä, ettei ainakaan heti häiritse hirvimiehiä, oli ketju saman tien varressa.
Juksu haki noin 90 minuttia ja ajo läksi tuulen alapuolelta, en kuullut, mutta tutka kertoi.Kävelin ajon suuntaan, jänis pitää pitkää "kaulaa", tuli yllättäen en edes kuullut vielä ajoa (olin tuulen yläpuolella).
Juksu tuli vajaan minutin jäljessä, jänis oli iso ja kirjava, alkaa vaihtaa väriä.
Tätä ajoa kesti ilman hukkia noin 90 minuttia, sitten jänis vaihtoi maisemaa ja meni melkein vinottain sellaisen ison hakkuun yli, siinä tuli nokkimista ja melkein tunnin hukka.


Paistoin makkarat, vettä alkoi satamaan ja tuuli koveni.



Menin hakkuun yli lähemmäs, Juksu sai jäniksen vielä jalkeille, puolen tunnin ajon jälkeen jänis tuli viime kesänä kaivettujen ojien murrokkoon ja ammuin ohi, senjäleen ajo siirtyi taas yli puoli kilometriä ja jäi sinne pyörimään. Hukka tuli lopulta tai jänis meni sellaiseen paikkaan, ettei ajo voinut jatkui - Juksu tuli pois
Käveltiin hakkuun yli - harjanteella menee vanha tukkitie - Juksu seuraili hyvin mukana. Oltiin aamullisesa aloituspaikassa - Juksu meni vanhaan taimistoon, pyöri siellä varttitunnin ja otti ajon.
Vettä satoi hiljakseen, sitä ajoa kesti vielä yli kaksi tuntia, yksi ampumatilanne, mutta jäniksen vauhti oli 110 ja ammuin taas ohi, sitten olin niin lähellä koiraa, ettäsain huudettua sen pois ja mentiin autolle.
Kyllä kahvi maistui hyvälle, piti juoda oiken tupla muki. Varmaan murot maistuivat Juksusta yhtä hyvälle.
Kello oli 18.20, kävelyä 10.880 km. Huomenna lintujahtiin

[Kalevi]

Sunnuntaina 5.10. Juksun kanssa samoille paikoin kun lauantaina Rollen kanssa. Ilma oli kolea, kostea, pilvinen ja tuulinen. Tihkusadetta aina silloin tällöin.
Laskin koiran hakemaan kahdekksalta, oli kortti mukana - oli tarkoitus testata, miten kulkee pm-karsintoja ajatellen.
Haku venähti pitkäksi, 135 minuttia, sitten sai heinikosta jonkin sutin liikkeelle, jota pystyi ajamaan puolituntia sujuvasti, sitten vartin hukka, ajoa viitisen minuttia korkeassa heinikossa tihkusateessa, muutaman minutin katko, katkonaista ajoa kymmenkunta minuttia sitten loppuhukka. Huusin Juksun pois ja käveltiin autolle. Puoli kilsaa ennen autoa Juksu meni metsään, haki tunnin saamatta uutta ajettava, huusin koiran pois ja siirryttiin takaisinpäin muutama kilsa ja uusi haku.
Juksu meni siihen samaan heinikkoon, mihin edelliselläkerralla hukkasi lopulta jäniksen ja 45 minutin päästä alkoi ajo, nyt kulki jo paremmin. Kello oli puoli kaksi. Neljään mennessä ei ollut jurikaan vähennettävää, muutama katko. Join tienreunassa kahvia - siinä mistä jänis yleensä menee yli toiselle puolen. Juksu oli juuri saanut tupuran ja oli tulossa kolmen - neljänsadan metrin päässä, kun jänis hyppäsi tielle kolmen metrin päähän minusta, haulikko oli poikittain polvilla ja kädessä kahvimuki. Ammuin toisella kädellä - meni edestä melkein metrin , toinen laukaus oli kohdallaan, mutta heinikon seassa oli maatunut käännetty kanto. Jussi meni menojaan. Juksu tuli siihen katsoi minuun ja jatkoi ajoa. Passailin sitä varttiavaille kuuteen, mutta olin aina tiellä "väärässä paikassa". Kolmen havaonnon jälkeen otin koiran kiinni ja mentiin kotiin. Tänä aamuna silmät oli aivan turvonneet kiinni ja vilkkuluomet peitti koko silmäterän.
Ei taida onnistua karsintoihinlähtö Juksulla.

Tänä päivänä tullut sadetta aamusta alkaen, välillä kovastikkin.
Oon ollut sisähommilla...

[Kalevi]

Lauantai 25.10. Silmienhoitokuuri alkaa olla lopuillaan, toisessa tuubissa vielä pari kertaa, silmät ovat nyt kunnossa. Aamulla Juksu irti klo 9.00.
Keli eilisen vesisateen jälkeen märkä, heikkoa tuulta, lämpötila +3 astetta.
Haki 20 minuttia. Ajoi ensimmäistä jänistä täyden erän, kolme tai neljä lyhyttä katkoa. Neljä ampumatilaisuutta, en ampunut, oli iso valkoinen jänis. Loppuhukka tuli soratielle vähän "erän" jälkeen.
Siirryttiin autolla kolme kilsaa ja käveltiin maantieltä kolme-neljäsataa metriä ja sitten metsän puolelle.
Toinen haku oli noin vartin mittainen, sytyttelin märistä tuohista ja kuusenoksista savuavan nuotion ja siinä tuhratessa jänis kävi kahdesti ampumahollilla, mutta olin päättänyt tehdä sen nuotion ja paistaa makkarat, joten jänis sai mennä.
Puolitoista tuntia meni ilman hukkia, sitten tuli reilun puolentunnin hukka, ajoa noin 15 minuttia ja jänis meni pikitielle - otin koiran kiinni ja mentiin syvemmälle metsään. Uusi hakukesti noin puolituntia ja sitten pers´lähtö. Se ajo kesti ilman katkoja klo 16.18 kun ammuin jäniksen. Näköhavaintoja oli kolme kertaa, meni senverta kaukaa, että maltoin mieleni ja ootin parempaa tilannetta ja tulihan se.



Tänään oli melko lähellä kolme täyttä "erää", erinomainen suoritus Juksulta, kohta 10 v ja D-lonkat

[Kalevi]

Tänään 15.11.
oli Juksun vuoro olla metsässä. Pakkasta aamulla -6 -7 astetta, välillä melko navakkaa tuulta, lunta muutama sentti, Ajelin takakautta kaatopaikan taakse, matkalla ei ollut yhtään jäniksenjälkeä. On jäniskanta normalisoitunut muun maan tasolle.
Juksu hakemaan 8.32, haku vajaan kymmenen minuttia. Antoi muutamia haukkusarjoja yösyönnöksellä, sitten melkein pers´lähtö. Olisko tullut 2-3 miinusta. No jahtireissulla ne ei haittaa, varsinkaan kun jänis sitten kulkee sujuvasti. Ensimmäinen havainto vajaan kymmenen minutin ajon jälkeen, ja sitten niitä riitti useampia, en edes laskenut. Ajo kierteli vajaa kilsa X reilu kilsa alueella. Mikko kävi Satun ja Jimmyn kanssa paistamassa makkarat ja juomassa kahvit, oli vaan niin savuinen nuotio, etten viitsinyt ottaa kuvaa. Koko ajan Juksu ajeli taustalla, ei ollut hukkia.
Jimmy ja kumppanit läksi yhdentoista seutuvilla pois ja minä menin passailemaan jänistä. Vartin päästä kävi näin.




Suolestin jäniksen(uros) ja arvelin Juksun saaneet riittävästi liikuntaa, mutta sepä pyörsi takaisin metsään huudoista huolimatta ja alle viiden minutin jälkeen oli toinen ajo käynnissä. Sitäkin jänista ajeli samoja polkuja, ei näyttänyt haittaavan edellisen jäniksen ajojälki. Melkein kaksi tuntia ajoi sitäkin, kunnes samalle linjalle loppui senkin pupusen(uros) juoksut.
Juksu ei vielä puoli kahdelta olis halunnut kotiin, mutta ninä halusin, vinkka oli sen verran kylmää, täytyy ruveta käyttämään talvivaatteita.

kahden viimeisen kerran saalis

[Kalevi]

Sunnuntai 30.11.
Aamulla Juksu irti meleko tarkkaan yhdeksältä. Lunta satoi hienokseltaan ja lämpötila oli noin miinus kaksi astetta, huippu keli. Haki kaksitoista minuttia, tarkoitus oli ampua tänään useampia jäniksiä, niinpä menin heti ajon sekaan ja parinkymmenen minutin päästä jänis tuli kolmen metrin päästä suo-ojan yli, jota pitkin olin menossa ajoa kohti. Oli niin peitteinen maasto, ettei jäniksen tuloa ollenkaan näkynyt, ennenkuin oli ojan reunalla. PAM - ohi, koira tuli minutin jäljessä ja ajo jatkui sillä seurauksella, että jänis siirrähti melkein kilometrin ja jäi sinne pyörimään. Ojan pohjalla oli lumen peittämät ilveksen jäljet. Menin ajon perässä ja näin vilaukselta jäniksen lumisten kuusien välissä useamman kerran, en ampunut oli aina senverran matkaa ja jänis näkyi niin vähän aikaa. Aika kului ja ilma lämpeni. Ajo kierteli mukavasti kuuloetäisyydellä ja eteni sujuvasti. Menin lähemmäs ajoa. Maasto oli vanhaa joskus ojitettua jänkää ja reunalla kovempaa maata, jossa kasvoi kuusikkoa ja ojanvarret risukkoa, näkyvyys muutamia metrejä. Ajo pyöri melkein jaloissa, mutta ampumatilannetta ei vaan tullut.
Vaihdoin vähän paikkaa, jänis juoksi monta kertaa kahden vanhan hakkuuaukon välissä menevää metsätraktorin jälkeä vinottain (hakkaamaton pätkä) ja menin siihen passiin. Ajo tuli minua kohti, jänis oli jo aiemmin mennyt siitä kohtaa pari kertaa - puhelin soi ja vastasin - samalla jänis oli kuuden metrin päässä minusta löi jarrut ja painui takaisin risukkoon (kaveri oli ampunut pennulleen (T- Viki) ensimmäisen kaadon, rusakon. Vikillä oli ensin ollut tunti kahdenkummenen minutin pituinen jäniksenajo).
Ajo siirtyi soramontuille - toiseen suuntaa - toista kilometriä ja minä kävelin polveen asti lunta olevalla (varvikossa) jängällä perässä. Lumisade oli muuttunut räntäsateeksi, satoi hiljalleen koko ajan. Ajo oli kyllä nautittavaa, ei ollut kun katkoja, kun jänis vaihtoi suuntaa, koira 2-3 minuttia jäljessä - tilanteet tulivat aina yllättäen - jänis tuli joko liian läheltä tai vain vilaukselta - en ampunut vaan vaihdoin paikkaa.
Ei jänis siellä sorakasoilla viihtynyt, vaan palasi aamulliseen ympäristöön - jängällä ei ollut kunnon passipaikkoja - vaivaiskoivuvarvikkoa kuusen- ja männyntassiaisia ja koivupensasrisukkoa , kello näytti jo puolta kolmea ja yritin uudemman kerran samalla ojalla kuin aamullakin, tuloskin oli sama - ohilaukaus ja jäniksen paikanvaihto nyt vähän eri suuntaan. Kävelin tielle ja tietäpitkin seurasin ajon etenemistä, pari kertaa näin koiran vajaan sadanmetrin päässä. Alkoi tulla hämärä ja sade muuttui hienoiseksi vesisateeksi, ajo jäi pyörimään tiheään kitukasvuiseen kuusikkoryteikköön, kävi välillä kauempana ja palasi taas samoille paikoin, ajo alkoi takkuilla.
Kahdeksan aikaan tuli senverran hukkaa, että huutelin koiraa pois ja ammuin pari kertaa haulikolla, eipä tullut... yhdeksän (21.00) aikaan jätin matonpätkän ja muroja ja ajoin kotiin (22km).

Pitää lähteä katsomaan (klo 23.30) joko tällepäivälle olis saanut ajaa kyllikseen.
Jänis tuli tielle autonvaloihin ja koira vajaa sata metriä jäljessä. Pysäytin auton ja ammuin .22:lla ilmaan ja huusin koiraa. Koira kiinni klo 0.52. Aiemmin ei tullut haulikonpaukkuihin, miksiköhän?
Jänikset jäi saamatta, ehkä ensikerralla parempi tuuri ja tarkemmat osumat. Juksun tämänsyksyn parhaita suorituksia.
Kyllä vuolaasti haukkuvan sujuva-ajoisen koiran kanssa päivää metsällä ei voita mikään.

[Kalevi]

Joulukuun 21.
Juksun kanssa metsään kymmeneksi. Vesitihkua ja räntää satoi, ilma kostea, lämpötila +1-2 astetta. Lumet painuneet kovaksi einyt aivan hangeksi, jos ei paljon muutenkaan, koiralle raskas keli. Aukeilla kantaa koiraa ja jänistä, metsässä lumi tippui vetenä puista ja oli aivan vesisuvi.
Tiet niin kostealla lumella ja upottaa pohjaan saakka, etten viitsinyt jauhattaa autolla, vaan hiihtelin suksilla tieltä noin puolitoista kilsaa ja laskin sitten koiran irti. Haeskeli vajaan vartin ja sitten lähti, mutta kun jänistä ei upottanut ollenkaan ja koiraa upotti, ei ajo kovin raposta ollut. Hiihtoääni kuului varmaan jänikselle yli sataan metriin, joten passaus oli tuurin kauppaa. Näin 4,5 tunnin aikana jänistä vilaukslta kolmesti ja yhden kerran, kun meni avojängän reunaa sadan metrin päässä, ei pitänyt kiirettä.
Kuuntelin ajoa ja nautiskelin teenjuonnista, en tehnyt nuotioa, oli puut ja oksat niin kosteita. Otin koiran kiinni puoli kolmelta ja hiihtelin autolle (2,5 - 3 km).
Taiitaa joulujänis jäädä saamatta.
Ehjät käpälät, pitänee huomenna lähteä taas...

[Kalevi]

Joulukuun 28.
Juksun kanssa metsälle, irtilasku klo 9.45, päivä alkaa valjeta. Tyyni ilma, lämpötila -3 astetta.
Hiihtelin takaisinpäin parisataa metriä ja siirryin metsän puolelle, Juksu jäi nuuskimaan jälkiä tienvarteen.
Olisinko hiihtänyt n. 50 metriä kun näin jäniksen juoksevan samaan suuntaan ja samalla alkoi ajo. Ajo kierteli siinä kiilamaisessa kolmiossa vähän aikaa ja sitten se loppui, kesti noin 50 minuttia.
Hiihtelin jängän reunaa siihen suuntaa, minne ajo loppui, mutta hukkaa tuli puolitoista tuntia, ennekuin uusi ajo alkoi.
Sitä ajoa kesti 2 tuntia 45 minuttua, kun otin koiran kiinni. Oli jäniksen tekemä lenkki senverran iso, että katsoin parempi näin.
Jänis juoksi välillä ojanpohjia ja tiheitä taimistoja, näköhavaintoja oli monta, mutta ampumatilanteita ei yhtään. Koira oli 3-5 minuttia jäljessä, ei jäniksellä mitään kiirettä ollut, mutta kun hanki rahisi, ei voinut liikkuakkaan paljon.
Sai Juksu kuitenkin liikuntaa 5,5 tuntia.
Muita "hulluja" ei metsissä kuulunut, oli kuulemma liian "kova keli".

[Kalevi]

Perjantai 23.1.
Juksun ja Nerin (airedalenterrieri) kanssa jänisjahdissa. Koirat irti klo 8.30, Juksu eteni 100-150 metriä ja perslähtö. Hangen päällä vajaa 10cm uutta lunta. Jukka P kävi porisemassa ja kuuntelemassa ajoa reilun tunnin.
Läksin sit hiihtelemään ajon perään, kun se pysytteli lähes kuulumattomisssa. Noin klo 11 aikoihin ajo tuli senverran lähelle, että Neri otti spurtin ja meni samalle ajolle, tai ainakin samaan suuntaan, mistä ajo kulki.
Jänis tuli eka kertaa näkösälle melko tiheässä kuusikossa ja kun se ylitti ojan 30 - 40 metrin päästä ammuin - ohi. toinen laukaus katkoi vain kuusen oksia. Hiihdin paikalle ja seurailin vähän matlkaa jälkiä, mutta ohi, mikä ohi.
Juksu tuli 3-4 minuttia jäljessä ja jatkoi ajoa niinkuin mitään ei ois tapahtunutkaa. Parikymmentä minuttia jatkui ajo erinomaisena, sit loppui...

Hukka siitä tuli, hiihtelin samaan suuntaan , mistä ajo viimeksi kuului, Juksu tuli tiellä vastaan!?
Kutsuin koiraa, hiihdettiin puoli kilsaa eteenpäin ja Juksu otti uuden ajettavan. se pyöri 200-300 metrin rinkiä - olin yhden linjan ja ojan risteyksessä, missä näkyvyyttä joka suuntaan reilu sata metriä - mutta aina meni joko linjan tai ojan yli kaukaa, ei ampumatilannetta.

Neri otti vähän ennen eka ampumatilannetta jonkun hajun ja pysyi poissa näkösältä melkein kolme tuntia!! Ihmettelin sitä,ei oo aiemmin niiin pitkiä "hakuja" ollut.
Tuli kahden jälkeen siihen risteykseen ja päivysti minun kanssa.
Jänis ei tullut ampuma matkan päähän, näköhavaintoja oli 8 -10. Kolmen jälkeen jänis vaihtoi paikkaa , meidän kannalta huonoon suuntaan - hiihdin ajon perään ja kun Juksu oli puoli neljän aikaan vajaan sadan metrin päässä, huutelin koiran pois ja hiihdeltii autolle. Kumpaakaan ei tarvinnut kytkeä, seurasivat, kun vain kutsuin, enkä laskenut näkösältä kauemmas.
Olis mukava vertailun vuoksi katsoa, miten kymmenvuotinen a-lonkkainen koira työskentelee...

Huomenna pitää käydä Rollen ja Oskun kanssa kokeilemassa, josko olis useampi ampumatilaisuus...
T-Osku on taas meillä...

[Kalevi]

Tänään maanataina 26.1.
Juksu irti klo 9.30. Haki eilisestä koemaastosta alle 30 minuttia ja olis kokeessa ottanut 2-3 hakulöysyysmiinusta. Mutta se ajo - parhaillaan haukkui yli 90 kertaa minutissa, ei oo ääni paljon heikentynet pariin vuoteen - ajo läksi aluksi ojitetulta kuusikolta ja siirtyi sitten reilun kilsan tiheähköön vanhaan taimistoon. Kahden jälkeen pääsin ampumaan yhdessä risukossa, sattui lumenpeittämä kivi eteen ja pelasti jäniksen. Koira tuli vajaa kaksi minuttia jäljesä, mutta paukun jälkeen lenkki suureni jäniksellä. Yritin passailla sitä noin 15 km matkan - turhaan, pimeä tuli vastaan - teki melko suurta rinkiä senjälkeen yhden paljaan hakkuuaukean ympärillä.
Lukematon määrä näkähavaintoja, koira 3-4 minuttia jäljessä. Autolla piti koira hakea klo 18.15 pois, linnuntietä reilu kolme kilsaa, teitä pitkin vähän enemmän. Kymmenvuotiselta erinomainen suoritus. Eilisen koiran ajojäljessä oli punaista, tänään ei
Passausmaastoa...

[Kalevi]

Tänään maanataina 9.2.
Juksun kanssa metsälle neljäntien risteykseen. Kemi rallin lauantain kyltit oli vielä maastossa.
Lunta on tullut viikon aikana senverran, että alkaa metsäautotiet olla ajamattomassa kunnossa. tuokin tie varmaan auki vain rallin vuoksi.
Suksilla upottaa vähän yli puoleen kengänvartta ja koirasta näkyy musta mantteli ja pää.
Ilma oli tyyni, pakkasta -6 - 7 astetta, aamuyöstä oli käynyt nollassa, oli muutaman millin kuori hangella.
Yhdeksältä koira irti, sukset jalkaan ja hiihtämään lumista tienpohjaa. Juksu seuraili ja pysytteli lähituntumassa. Kun siirryin tieltä metsään, Juksu läksi työmaalleen ja 300 -400 metrin päästä otti jäniksen ylös. Pari haukkusarjaa tuli ennenkuin sujuva ajo läksi. Ajossa oli jonkinverran lyhyitä katkoja ja piti hiihtää mukana, kiersi senverran isoa rinkiä. Jänis meni meidän tulojäljen yli ja jatkoi melko kauas maantiellepäin. Klo 12.18 jänis tuli sadan metrin päästä tien yli, ei tarvinnut pitää kiirettä, se olikin siinä ajossa ainoa näköhavainto.
Juksu tuli 12 minuttia jäljessä, ajo meni viistosti tiensuuntaisesti, siksi passasin väärässä paikassa.


Sitten alkoi sakea lumipyry - ja sen aikana tuli loppuhukka.
Olin yhdellä linjalla, kun kuulin Juksun "möyryävän" niinkuin se tekee, kun jää paljon jälkeen, eikä oo aivan varma jäljestä. Huusin koiran pois ja aloin seurailla lumessa kuumottavia jäniksenjälkiä istutustaimistolla.


(tämä jälki ennen lumipyryä)
Juksu meni toista jälkeä ja keskeltä taimistoa läksi pers´lähtö reillu sata metriä minusta. Ajo kiersi taimiston ja jatkui kuusikossa. Passailin tiellä, kun ajo rupes tulemaan kohti. Jänis kuitenkin jotenkin huomasi minut - tai oli edellä koirasta enempi, kuin luulin - kääntyi poispäin ja meni seläntakaa ohi. Tämä selvisi, kun Juksu tuli jälkeämyöten. Ajo siirtyi aloituspaikoilleen ja Juksu pyöritti sitä tiheässä vanhemmassa taimistossa kolmeen saakka, kunnes menin väliin ja otin koiran kiinni. Koira oli jäljessä koko ajolla 3 - 8 minuttia. Useita näköhavaintoja, mutta ei ampumatilanteita.
Lunta olis riittänyt tulla puolet, nyt tuli lyhyellä ajalla liikaa... käy omankin kunnon päälle hiihdellä useita kilometrejä umpihangessa.

[Kalevi]

Lauantai 21 2.
Viikonlopuksi oli sovittu ''koeajo" Juksulle ja Iitalle Antti A:n kanssa.
Antti tuli meille ennen puoli yhdeksää ja siirryttiin Antin ja Jukka P:n kansa neljäntien risteykseen. Siellä sukset jallkaan ja metsään... pojat saa kertoa kuin päivä eteni.
"Mummolan " taakse kuiten amuin jäniksen noin 13.30 jälkeen. Sieltä hiihdeltiin autolle...

[Kalevi]

Perjantai 27. helmikuuta.
Tämä päivä jää kaudenlopetuspäiväksi. Aamulla kaupungin pohjoispäähän, missä kokeiltiin maanantaina Rollea.
Pakkasta -22 astetta, tyyntä, aurinko alkoi paistaa kymmenen jälkeen ja ilma lämpeni alle kahdenkymmenen asteen. Tiivistynyttä lunta 40 -60 cm, alla ei ollut hankea. Koiraa upotti puoli kylkeen.
Irti klo 8.40, haki toista tuntia, vaikka jälkiä oli paljon, enempi kuin yksi jänis. Jonkin verran moksautteli, syönnöksillä. Ei olla oltu moneen vuoteen näin kylmällä ilmalla jahdissa. Jänis löytyi sitten tien rinteenpuolen kuusikosta melkein sähkölinjalta. Kun ajo alkoi kuulumaan, jänis meni tien yli turvepellon puolelle ja kierteli siellä noin yhteentoista saakka, kunnes meni taas mutkasta tien yli. Koira oli ensin 12 minuttia jäljessä, toisen kerran vajaa viisi minuttia. Haukku oli katkonaista, välillä mouruavaa, sitten suorilla sujuvaa.
Pikku lenkin jälkeen palasi turvesuon puoleiseen risukkoon ja minä menin kanssa vajaa 20 metriä tiestä. Klo 12. 23 jänis tuli kohti ja siihen jäi. Oli niin kylmä seisoa hiljaa paikoillaan passissa (melkein tunti), että otin jäniksen, laskin vain veret, hiihdin autolle ja laitoin riippumaan. Pääosuma. ei mennyt suolet rikki.
Juksu tuli latua pitkin perässä, auto käyntiin , join kuumat teet ja kotiin.
pakkasta vieläkin - 17 astetta.



Kauden viimeinen jänis.