Viikonloppuna vieraita Kannuksesta ja Kokkolasta. Perjantaina ajatettiin K - Rehtiä noin 7,5 tuntia. Innokas, kiihkeä erinomaisella äänellä varustettu koira. Ajotapa sujuva, ei juuri ollut hukkia, nähtiin jänis, koira alle kolme minuttia jänistä jäljessä. Kiinniottokoulutus jäänyt puolitiehen, ei usko ees näkösältä -> ei koekoira, vaikka ajolahjoja onkin.
lauantai aamuna Juksun pennun, Teryn kanssa aamukävelyllä metsästysmailla. Tarkoitus oli "potkia" jänis ylös ja saada koira "sytytetyksi".
Pikku kävelyn jälkeen nähtiin jänis Antin kanssa, mutta pentu ei sitä nähnyt. Seurasi kuitenkin hangella heikosti näkyvää jälkeä muutaman sataa metriä, mutta ei saanut kosketusta ja hajuvana jäi vielä mysteeriksi.
Paisteltiin makkarat ja jatkettiin hiljaista kävelyä harvaa koivikkoa kasvavalle jängälle. Varmaan meidän edestä läksi karkko - ei nähty kuin jäljet - koira kuitenkin läksi seuraamaan jälkeä ja seurasi sitä taas muutaman sataa metriä, sitten tuli matala, mutta leveä oja vastaan, jänis oli mennyt yli, koira putosi veteen ja kasteli itsensä. Seurailu loppui siihen - käveltiin autolle ja kotiin.
Päivää oli vielä tovi jäljellä, niinpä otettiin minun urospentu ja Antin pappa mukaan ja mentiin uuteen paikkaan. Pappa jäi virittelemään nuotiota kilvan laavulle, me Antin kanssa hakemaan pennulle jänistä.
Käveltiin harjanteen yli (vajaa 200 metriä) ja jäätiin ihmettelemään ojan pohjalla kulkevia jäniksenjälkiä, kun Juku sai "lisää virtaa" eikä mennyt montaa minuttia, kun sai ajettavan liikkeelle.
Ajo kävi melkein kuulumattomissa - palasi katkonaisemmalla haukulla tataisin. Neljän minutin katko ja perslähtö. Ajo eteni nyt papan nuotiolle päin, ei käynyt kuitenkaan tiellä vaan palasi kaartaen samoille paikoin, kun alkoikin.
Kutsuin koiran pois, kytkin ja käveltiin autolle.
Ajoaikaa yli puolituntia, pennun kiihkeää haukkua, ei juurikaan katkoja. Ääni tyypillinen pennun ääni(papan toteamus), sujuvuus vanhempiensa luokkaa, intoa olisi piisannut pitemmällekin, mutta kun oli niin karkea keli... kotiin ja saunomaan.
Sunnuntaina mentiin Juksun ja Teryn kanssa maastoon. Juksu haki lähihakuisesti jäniksen ylös (jälkiä oli aivan vanhan nuotionpohjan luona), ajoi sitä noin puoli tuntia ja pappa kävi ampumassa ison, melkein valkoisen jäniksen.
Samaan aikaan minä virittelin nuotion ja laitoin tapauksen kunniaksi nokipannukahvit kiehumaan.
Juksu ja Tery haeskelivat uutta ajettavaa, Juksu merkkasi yöjäljen, mutta ei saanut ylös siitä kohtaa.
Juotiin kahvit ja paisteltiin makkarat, senjälkeen lähdettiin Antin kanssa katselemaan Juksun hakua. Se eteni satamertiä ja sitten tuli haukkua, kun olis saanut ylös - loppui kuitenkin muutaman minutin jälkeen, haukut jatkui ojituksela kuusikossa, mutta ei oikein saanut "otetta", jänis oli mennyt ojanpohjaa... . Palasi melkein lähtöpaikoille ja sitten haukku läksi kulkemaan suoraan ja kiihtyi Juksulle tyypilliseksi ajoksi.
Ajo meni kuulumattomiin - vihreä vilkutti - jokin ajan kuluttua ajo läheni, oltiin menty ajoa vastaan. Antti kameran kanssa minulla ase käsissä.
Siinä kuunnellessamme selän takaa kuului rapinaa ja valkoinen jänis juoksi meistä poispäin - oli ollut lymössä kymmenen metrin päässä.
Ajo tuntui tulevan aivan kohti, sitten rupesi takkuamaan ja Juksu hiljeni. Parin - kolmen minutin jälkeen perslähtö - enpä ole kuullut tällesyksylle komeampaa/sujuvampaa ajoa kun oli seuraava tunti. Siirryin ajon perässä muutaman sata metriä ja jäin oottelemaan suunnan kääntymistä. Kääntyihän se ja jänis tuli aivan minua kohti, oli vain muutama kuusenrunko välissä - ootin, nostin aseen poskelle, kun jänis oli 20 metrin päässä, vedin liipaisimesta - mitään ei tapahtunut - en ollut laittanut panoksia piippuun. Siinä meni "tuhannen taalan paikka". Laitoin patit ja läksin kävelemään ajoa kohti, Juksu oikaisi ja ajo kääntyi kauemmas. Oottelin aikani ja läksin kävelemään takaisinpäin, kun näin jäniksen istuvan 30 - 40 metrin päässä havunoksan takana. Ammuin ja jänis kaatui otin muutaman askeleen, jänis läksi juoksemaan pois. Seurasin sen menoa, (oli melko tiheää kuusikkoa ja matkaa yli neljäkymmentä metriä, näkyi vain muutaman kerran) jonnekkin se hävisi, ei löytynyt, eikä Antin koirakaan.
Juksun ajo tuli takaisinpäin ja menin vastaan. Valkoinen jänis juoksi nopeasti ojan takana risukossa ( pystyynkuivaneita pajupuskia ja kuusikkoa ) - ammuin ohi kahdesti - ajo vaan jatkui. Muutaman minutin päästä Juksu otti perslähdön ja ajo katkesi siihen. Menin oletettuun loppumiskohtaan, koira haeskeli niinkuin hukalla. Kiertelin paikalla, mutta en löytänyt mitään.
Päätin ottaa koiran kiinni, sain kytkettyä ja kävelin Antin luo.
Juksu istahti ja kaatui maahan, näytti, ettei se pääse ollenkaan ylös.
Ootettiin muutamia minutteja ja koira nousi vaivalloisesti jaloilleen ja lähdettiin hiljakseen kävelemään autolle. Matkalla piti pitää lepotaukoja pari - kolme, niin väsyksiin Juksu ajoi itsensä.
Autolla annoin Malto 6 juomaa ja vähän muroja - kotona ruoka-aikaan ei enää ollut väsymyksestä juurikaan merkkejä, ruoka ainakin maistui.
Olikohan toinen pitkä päivä samalla viikolla liian kova paikka vanhalle koiralle.
Kiitokset Antti &Pappa mukavasta viikonlopusta