Lähetetty: Su Tammi 04, 2009 2:45 pm
Maanantai 19.1.
Kävin testaamassa Jalon metsästyskelpoisuutta eka kerran meillä ollessa.
Aamulla metsään hämärässä, koira irti klo 8.30. Pakkasta - 8 astetta, heikkoa tuulta. Yöllä satanut lunta 1,5, cm, melkein miehenkantava hanki.
Koira haki mukavasti sellaista 200-300 rinkiä ja minä kävelin hitaasti välillä pysähdellen kovaa metsätienpohjaa noin reilun kilsan ja jatkoin sitten ojanpohjaa, kun koira katosi pitemmäksi aikaa näkösältä. Oottelin ojan pohjalla ja klo 9.48 kuului ensimmäiset haukahdukset. Varovasti ajo eteni, tai oikeastaan kiersi minusta kauemmas ja 12 minutin jälkeen jänis meni eka kerran ojan yli noin 50-60 metrin päästä. Kolme muutakin näköhavaintoa, ei ampumatilanteita.
Jalo tuli kolme minuttia jäljessä ja haukkui voimakkaasti, mutta lyhyitä sarjoja, vuolaus puuttui. Ajo kuitenkin eteni ilman pitempiä hukkia (pisimmillään 7-8 minuttia) välillä aivan kohtalaisella moniäänisellä haukulla (tiheys tänään 40-70 kertaa min) kaikenkaikkiaan tuonne puoli yhteen, kun kuului paukku Ajo jatkui vielä 5-6 minuttia ja loppui. Olin juuri paistelemassa makkaraa... paistoin loppuun, söin ja läksin kävelemään loppuhaukun suuntaan. Puolen kilsan päässä koira tuli vastaan, käännyttiin autolle ja ajoin sinne, missä paukku kuului, siellä oli koiran ja miehen jälkiä tiellä en selvitellyt, saiko jäniksen, vai antoiko vain vauhtia jussille.
Jalo on erinomaiseksi koiraksi opetettu, tulee metsässä luo, jos haluaa, antaa kytkeä milloin vain, osaa olla autossa. Ainoa puute on vain se puuttuva toinen "palli" Kutsuun tuloa en kokeillu, mutta eipä sitä kaikkea yhdellä kertaa
Näin harjoittelin tänään eloonjäämistä