Tahvonmäen koiruuksia

[Antti]

Kuis penikat voivat?

[Kalevi]

Torstaina 18.6. pakkasin koirat transportteriin ja matkustettiin Pogostan suuntaan Jussia viettämään.(Pogosta Ilomantsissa, Minun mökki Polvijärvellä) Viisisataa kilsaa meni sujuvasti yhdellä pysähdyksellä, en ottanut koiria pois autosta, tarkistin vaan, että kaikki hyvin.
Seuraava päivä oli pennuilla vielä pelkkää Canikuria ja lactofilusta - suoraan kurkkuun - mutta perjantaina maistui jo penturuoka. Vatsa oli normaalin kova molemmilla ja palattiin pikkuhiljaa normaaliin päiväjärjestykseen.

lisää vuosi 2008 palstalla...

Poistin aijaa.comin linkin, ei kannata sitä käyttää...

[Kalevi]

Maanantai 28.7.
Sunnuntaina Tahvonmäen Viki vaihtoi omistajaa ja nyt sille tulee niitä kaikkiaan kolme. Jaakko ja Jaakon pojat Aleksi ja Ismo(?).
Viki meni täyttämään/jatkamaan Saunamäen Hilan keskenjääneitä tehtäviä. Perästä kuuluu, sano torventekijä... niinpä nytkin jäämme oottelemaan näyttöjä, kunkan "vikiläinen" kasvaa ja komistuu.
Ainakin alkukommentit oli Jaakolta ja pojilta myönteisiä - aika näyttää.

[Kalevi]

Tänään 26.8 Roon kanssa harjoittelemassa yhteistyötä. Hyvin sujuu, tulee pilliin ja lähtee uudelleen hakemaan, vaan on hakulenkit vielä kovin lyhkäisiä. Utelias on ja nokka maassa kulkee, mutta ei oo vielä törmännyt jänikseen. Mutta kyllä se siitä lähtee, parin tunnin lenkki hiljaa siityillen tehtiin. Ei ollut kovin paljon papanoita

[Pia]

Metsäreenit on aloitettu myös Jalolla, mutta ikävä kyllä meillä päin ei ole niitä jäniksiä (kiiminki) Hakee innokaasti jotain ja pitää hyvin yhteyttä omistajaan ,kiertää molemmin puolin ja on intoa täynnä.Tulee kutsusta luokse ja antaa kytkeä kiinni ,vielä. Ajoreissut ovat sitten isännällä et emännällä pitempiä, kun pitää löytää jänis rikkaita maita.Hommasin Iihin kausiluvan ,kun oli ainakin viime vuonna niitä jäniksiä saa nähdä mikä tilanne nyt?Paltamoon mennään 6-7.9 ja siellä on oikea jänis kennel. Ilmoittelen kun ensimmäinen ajon tykä on tehty

[Kalevi]

Tänään 3.9. Roon kanssa melkein neljän tunnin lenkki. Ei löytynyt jänöstä nytkään ja muutenkin oli edellisen toisinto. Hakee vielä alle 100dasta metristä ja kuusi - kahdeksan minuttia poissa on kova sana.
Kahdessa eri kohdassa viipyi poissa melkein puolituntia, olisko ollut paremmat "käryt".

Ei sen tarvitse kovin hääppönen nuotio olla, kun makkaran paistaa

[Kalevi]

Perjantai 3.10. Roon kanssa metsälle. Otin marjasankot mukaan, varmuuden vuoksi.
Vartin yli kahdeksan oltiin Roon kanssa sillä kumpareella, josta jollain palstalla on ruskakuvia. Harjanteen oikealla puolen on 4-5 metriä korkeaa taimistoa, josta on pari vuotta sitten kaadettu haapavesaikko pois. Siinä oli hyvin puolukoita.
Keräilin niitä pikkuhiljaa ja Roo "haki " ympärillä. Kymmeneltä oli kymmene litran sankko täynnä - vein sen autolle ja otin 20 l sankon mukaan. Etenin taimiston reunaa pikkuhiljaa parhaita marikkoja keräillen ja klo 14.00 oli sankko täynnä. Roo kävi välillä melko kaukanakin, mutta ei se vielä osaa varsinaisesti hakea jänistä, kunhan kuljailee metsässä.
Keli oli tuulinen, aurinkoinen ja kylmä.
Päivän saldo 30 litraa puolukoita - onhan sekin jotain.

[Kalevi]

Torstai 9.10. käytin Juksua eläinlääkärillä, ei meinaa silmät aueta - antoi reseptin apteekkiin ja viikon kuuri jotain bakteereja tappavaa salvaa kolme kertaa päivässä. Jos ei tuu sillä silmät kuntoon, sitten nukutus ja kurkistus/puhdistus vilkkuluomien alle.

Kello oli senverran, etten enää viitsinyt aikuisilla koirilla metsään mennä, vaan otin Roon ja mentiin tälle syksylle täysin uuteen paikkaan.
Kävelin parimetristä petäjäntaimistoa kasvavalle aukolle ja läksin hiljakseen kiertämään sitä. Heinikot oli täynnä isoja jäniksenpapanoita, pieniä en löytänyt ollenkaan.
Vesisade alkoi pahimmoilleen, juuri kun Roo alkoi kiinnostua hommasta. Pysähtelin aina kun koira meni metsään tai vähänkään kauemmas aukolle ja odotin, jos vaikka löytäisi jäniksen.
Oltiin melkein aukon/taimiston toisella puolen, kun huomasin, että nyt ollaan melko lähellä, kun Roo otti spurtteja välillä kuusikon puolelle välillä aukolle. Siirrähdin muutaman metrin korkealle kannolle ja siitä se heinikko kahahti ja jänis läksi heinikkoista ojaa pitkin meistä poispäin.
Kutsuin Roon paikalle ja parin pyörähdyksen jälkeen koira lähti haukkuen seuraamaan jälkiä - siitä kehkeytyi 23 minutin yhtäjaksoinen ajo, kummenen minuttia harvahkoa haukahtelua rämeen puolella ja sitten hiljaisuus. Roo yritti kyllä hakea jäniksen uudelleen ylös, mutta jatkuva vesisade teki nyt hommasta pennulle vaikean. Kävelin olettamaani jäniksenmenosuuntaan ja tulimme samalle taimistolle aivan sen takalaitaan. Oli siellä syönnöksiä, mutta ei saanut uutta ajoa syntymään.
Positiivista oli, että viihtyi hukalla toista tuntia, ennenkuin menin näkösälle ja siihen pikkuhiljaa mielenkiinto hiipui...
Toinen positiivinen piirre oli voimakas äänenanto - ei pihtaile, vaan haukkuu melko hereästi - emänsä äänellä.

[Kalevi]

Perjantai 10.10. Roon kanssa metsään. Märkä metsä aamuyöllä loppuneen sateen jälkeen.

Haku on vielä lähihakuista, 50 - 200 metriä, muutaman kymmenen minutin hakuja, aina pitää tarkistaa välillä, missä minä olen.

Sadan minutin aikana oli edetty samaa taimistoa, kuin eilenkin, vajaa kilometri. Siinä jo aattelin, että lähdetään takaisin autolle, kun heinikot olivat niin märkiä, että olin itsekin (pinta)märkä melkein joka paikasta.
Koira oli ollut parikymmentä minuttia poissa näkösältä ja niinhän ajo alkoi.
Ensin varovasti muutamalla haukahduksella, sitten kiihtyen ja edeten suoraan vajaan kaksisataa metriä, sitten vaihtui suunta ja siinä hapuilua, sitten taas mentiin melko suoraan.
Kaikenkaikkiaan ajoa kesti 52 minuttia yksi vajaan kymmenen minutin hukka melko alussa, jonkinverran katkoja. Maasto oli korkeaa heinikkoa, pennulle erittäin vaikea maasto. Kävelin vastaan ja niinhän jänis tuli 3-4 minuttia edellä toissavuotista metsätraktorin jälkeä ja PAM. Roon eka (naaras)jänis oli siinä.

Roo pystyy ajamaan myös "nokkimalla", uskaltaa antaa ääntä, siinä missä jänis on varmasti mennyt...

Hakupuoleen toivoisin rämäkkyyttä, mutta ehkä sitäkin tulee, kun ikää tulee lisää, viihtyy hyvin hukalla.
Tästä se alkoi...


...ja tähän loppui.

[Kalevi]

Tänään 16.10. vasta klo 11.00 jälkeen metsään. Roo irti klo 11.30, käveltiin hiukan metsän puolelle - vanhan matalan taimiston ja hakkaamattoman metsän rajaan. Jäin kannolle seisomaan kun Roo hävisi näkösältä. Puoleen tuntiin ei koiraa näkynyt, yhteydenotto ja toinen puolituntinen, haku paranee koko ajan.
Koira otti yhteyttä ja kävelin taimiston reunaa parisataa metriä, melkein toiselle laidalle ja jäin siellä kannolle seisomaan. Roo käväisi minun luona ja kehoituksesta (etsi, etsi) jatkoi matkaa. Olisko mennyt kymmenkunta minuttia kun ajo alkoi, ensin kaksi haukahdusta, sitten haukkusarja, hetki hiljaa ja ajo rupesi sitten etenemään. Kaksikymmentä minuttia sujuvaa ajoa, vartti haparointia erillaisilla äänillä ja joikumisilla, sitten taas sujuvaa ajoa, joka eteni pikkukiemuroin lähes kuulumattomiin.
Kaukaa kuului vielä muutamia haukahduksia... kävelin toista kilsaa koiraa vastaan ja huutelin nimeltä. Puoli neljän maissa palasi omia jälkiään... olin tutkalla huomannut saman asian ja olin heinikkoisella tiellä vastassa.
Käveltiin takaisin autollepäin, Roo kierteli muutaman minutin rinkiä ympärillä - näin syrjäsilmällä jonkin liikahtavan yhden tyvestä vinon puun juurella, pysähdyin, olin varma että siinä on jänis lymössä. Matkaa vajaa 15 metriä.



Ootin Roon, otin pannasta ja talutin puuta kohti, kännykkä oli valmiina toisessa kädessä. Kolmen metrin päässä koira pysähtyi ja tempaisi itsensä irti ja jänis läksi, painoin samalla kännykänlaukaisijaa ja kuva tuli otetuksi maata kohti - lähtö jäi kuvaamatta, toista kuvaa en ehtinyt ottaa - tilanne oli ohi Sitä ajoa kesti parilla 3-4 minutin katkolla klo 16.33-17. 28.
Koira ulahteli sillai, että luulin sen olevan eksyksissä ja lähdin vastaan. Yhden ojanpenkan takana jänis oli tulossa kohti samaa eläintenpolkua, jota itsekin kuljin. Tilanne tuli niin nopeasti, ettei ollut mitään mahdollisuutta ampua - ei refleksinopeus enää riitä.
Huusin koiraa ja se tuli kolmen neljän minutin päästä jälkeä myöten ääneti. Olis jatkanut, mutta kutsuin sitä koko autollekävelymatkan - koulutusta tämäkin.
Päivän anti; kaksi noin tunnin mittaista lähes yhtäjaksoista ajoa puolivuotiselta koiralta
Toinen havainto, Roo ei turhaan hösellä, vaan kulkee jäljen päällä, ottaa aina yhden syrjä askeleen tarkitaen jäljen ja palaa jäljelle. Näyttäis aivot ja vauhti olevan melko hyvässä balanssissa. Jos näin jatkuu, tulee pitkien ajojen koira.

[Antti]

Jos näin jatkuu, tulee pitkien ajojen koira.

Varmasti. Eihän koira tarvitse kuin hyvän nenän ja pienialaisen hukkatyöskentelymekanismin aivoissaan, niin tulosta syntyy. Harmi vain, että valtaosalla koiristamme on vain jompi kumpi. Jos ois järkeä, ei ole nenää, jos ois nenää, ei ole järkeä. Ookko samaa mieltä?

[Kalevi]

Harmi vain, että valtaosalla koiristamme on vain jompi kumpi. Jos ois järkeä, ei ole nenää, jos ois nenää, ei ole järkeä. Ookko samaa mieltä?

Näinhän se taitaa olla Luulen, että alkukoirat on valittu hiukan väärin.

- tappaja luonteen omaavat
- sujuva-ajoiset, rauhalliset koirat
- nopeat hakijat ja ajajat
- huonot hakijat, hyvin ajavat
- seuralliset, mutta ei niin innokkaat, hyvännnäköiset

kovaluontoiset(tappajat) on jouduttu lopettamaan lähes kokonaan niiden liiallisen haitallisuuden takia (sorkkaeläinet, lampaat, vihaisuus, ei taida olla edes kettukoiriksi)

Sujuva-ajoisia pidetään "seurailijoina", kaikki eivät tykkää sentyyppisistä koirista

Nopeat hakijat ovat yleensä ilmavainuisia koiria, jotka hakevat ja ajavat ilmasta, ajot jäävät yleensä lyhyiksi. Eivät osaa ajaa jäljeltä, "nokka ei riitä".
Ajot sujuvat vasta, kun lihaskunto on niin hyvä, että pystyvät ajamaa alle minutin tuntumassa. Ovat vasta loppukautena kunnossa.

Huonot hakijat turvautuvat mielellään isäntään hakuvaiheessa. Niiltä puuttuu "oma-aloitteisuus", eivät pysty itsenäiseen työskentelyyn, ajossa vietti vie voiton, ovat sopivan nopeita ajureita.
Seuralliset... , ovat yleensä pirteitä, hyvännäköisiä koiria, joista kaupunkilaisisännät/emännät tykkää. Ovat edustavia talutella, mukava käydä näyttelyissä jne. Jänispaistille pääsee sillointällöin, kun ampuu lyhyeen ajoon

Nämä pitäisi eroittaa, eikä yrittääkkään kasata samaan nahkaan, ei se kuitenkaan onnistu.

Ootko samaa mieltä

[Antti]

Yritin tässä kirjoittaa aika pitkän ja pohtivan vastauksen kysymykseesi, mutta lähettäessäni viestiä, teksti katosi.

En jaksa uudelleen kirjoittaa, niin sanon vain lyhyesti: olen samaa mieltä.

Keskustellaan joskus nuotiolla tarkemmin asiasta, toivon mukaan.

[Kalevi]

Kuulinpa, että Tahvonmäen Piki ajelee myös yli tunnin ajoja P-Karjalassa.
Äänikin on kuulemma erinomainen.
Sanoin jo Pentille tätä kuvaa otettaessa, että tulee pentueen paras ajuri

[Kalevi]

Perjantai 24.10. sataa vettä, lämpötila +4 astetta, tuulee jonkin verran.
Mettään piti vaan päästä, yhdentoista jälkeen laskin Roon irti samoilla paikoin, kun viimeksikin ajoi. Haki vajaan tunnin,ajo alkoi 12.10. Neljäkymmentä minuttia oli sujuvaa ajoa, sitten tuli hukka vanhalle entisöidylle soramontulle. Parikymmentä minuttia siinä hukkaa selvitteli, sitten sai jonkinlaisen lähdön, ajoi sitä vajaan kymmenen minuttia. Jänis meni varmaan laikutetun/kynnetyn parisataa metriä leveän hakkuun läpi, sen reunassa Roo pyöri jokinaikaa, vettä satoi koko ajan... lähdettiin kotiin, on kai niitä parempiakin ilmoja olla jahdissa. Jukka P oli mukana, piti pennun haku- ja ajotyöskentelyä erinomaisena ikäisekseen.
Ei pyöri jaloissa, hakee kauimmillaan 300 metristä, ja ajaa sujuvasti ilman hukkia ja pitempiä katkoja kohtuullisella äänellä, kehityskelpoinen ajurinalku.