Eilen oli lähellä, kuudenkymmenen metrin päästä katselin kaurispukkia, vedin liikkuvat taakse, tähtäsin ja painoin liipasinta - klik ja pukki pyörähti ja meni menojan. En ollut vetänyt luokkoa tarpeeksi taakse, niin ei syöttänyt patruunaa piippuun.
Sellaista sattuu kun harvoin kiväärillä ampuu.
Tänään sit kävin ensin heittämässä virveliä joella, ei tullut puoleentoista tuntiin yhtään tärppiä. Olin lähdössä pois, kun samaan paikkaan tuli pari nuorta, 20 -30 v, tyttö ja poika. Toinen laiteli mato-onkea ja tyttö kasasi virvelin. Olivat kuulemma saaneet muutamia ahvenia...
Jätin heidät onkimaan ja läksin katselemaan josko tänään saisin kaurispukin tähtäimeen...
Ajelin eiliselle paikalle ja kävelin melkein kilsan yhteen pellonreunaan. Siitä oli hyvä kiikaroida useampaan suuntaan. Mitään ei näkynyt. Aattelin alkaa pillittämään, kun tuli ostettua tuo kauriin houkuttelupilli, ei oo buttolo. Kiikaroin kuitenkin pellonreunoja ja yhtäkkiä kaurispukki oli siinä 60 - 70 m matkaa ja sivuprofiili.
Ei huomannut minua joten tarkkailin sitä jonkinaikaa. Kun oli siirtynyt senverran, ettei ojanvarsipajut ja kuusenoksat ollet esteenä, otin ristikkoon lavan takareunaan ja pam. Nyt olin varmistanut, että panos oli varmasti piipussa ja kiikarinsuojat poissa.
Pukki putosi niille jalansijoilleen, oli tosi iso, sarvetkin oli kuoriutunut nahkapeitteestä.
Suolistin pukin ja aloin raahata sitä autolle, piti parikertaa pysähtyä, ennenkuin oltiin autolla. Oli tosi mukava tunne - minun ensimmäinen kaurispukki.
Tämän kevään kaurisjahti loppuu osaltani tähän




klikkaa kuvaa...

klikkaa kuvaa ...

klikkaa kuvaa...
