Re: Kurkilammen Karttu/18
Lähetetty: To Helmi 27, 2020 9:26 pm
Aamulla pakkasta -23 astetta. Oottelin klo 10.30 saakka että lauhtui -17 astetta. Sitten jahtimaille samaan paikkaan ku pari viimeistä kertaa käynyt. Oikeastaan ainoa tie, jota pitkin pääsee maanteiltä pois.
Karttu hakemaan klo 10. 50. Ilma oli tyyni, maastossa pakkasta -16, aurinko paistoi kirkkaalta taivaalta. Laskin koiran hakemaan ja kävelin itse tietä myöten muutaman sata metriä. Karttu tarttui toiseen jälkeen ja läksi sitä seuraamaan. Haki varmaan toista tuntia, sit alkoi pisteitä tulla garminin haukunilmaisin laatikkoon. Etäisyyttä oli yli 400 m. Ajattelin, että nyt otan paistin. Laitoin sukset jalkaan ja läksin hiihtelemään ajon tuntumaan. Ajo siirtyi 1,36 km päähän sellaiseen koivu-/pajurisukkoon. enpä lähtenyt perään vaan oottelin tunnin melkein ajon lähtöpaikoilla. Ei tullut aloituspaikoille, vaan kiersi tiheään kuusikkoon, jonne jäi pyörimaan . Hiihtelin takaisin autolle syömään eväitä. Siihen tuli yksi tuttu ketunpyytäjä jutustelemaan ja kuuntelemaan ajoa, joka pyöri nyt 500-600 m päässä. Kovin kehui sujuvaa ajoa ja haukun kuuluvuutta.
Ajo alkoi kaartaa kohti, niin kettumies läksi pois "jaloista". Ajo ei kuitenkaan tullut 250 m lähemmäs, vaan kaarsi siitä takaisin 800 m päähän. Laitoin sukset jalkaan uudelleen ja hiihtelin jo ajetulle jäljelle, kun näytti että käyttää samoja polkuja useampaan kertaan.
Pääsin noin 100 m päähän, mutta ajettava käytti kaikki tiheät risukot hyväkseen ja siirtyi taas sinne mihin autolta oli se 1,3 km matkaa ja vielä vähän kauemmaksikin. Hiihtelin takaisin autolle... jälkiä oli vaikka kuinka paljon, pari polkuakin. Nyt vaan ei käyttänyt polkuja, teki uutta jälkeä lähes koko ajan.
Puoli viiden aikaan tuli hukka ja Karttu alkoi kiertää - tapansa mukaan - viimeistä ajojälkeä ja selvittää mihin ajettava katosi.
Tunnin sitä selvitti, mutta ei löytänyt, törmäsi minun hiihtolatuun ja tuli torven kutsumana autolle, mutta ei vielä luovuttanut, vaan meni tietä 100 m ja läksi seuraamaan yhtä jäniksenjälkeä. Kävi puolen kilsanpäässä, ei saanut ylös ja palasi samaa jälkeä tielle ja siitä sit autolle.
Annoin makkarat palkaksi ja ajeltiin kotiin syömään. Klo oli 18.10. Oli mukava päivä, haukkua kuului n. neljä tuntia, katkoja ja pari hukkaa oli, mutta nuorelle koiralle ne suotakoon Ns. "lentokelit"
Karttu hakemaan klo 10. 50. Ilma oli tyyni, maastossa pakkasta -16, aurinko paistoi kirkkaalta taivaalta. Laskin koiran hakemaan ja kävelin itse tietä myöten muutaman sata metriä. Karttu tarttui toiseen jälkeen ja läksi sitä seuraamaan. Haki varmaan toista tuntia, sit alkoi pisteitä tulla garminin haukunilmaisin laatikkoon. Etäisyyttä oli yli 400 m. Ajattelin, että nyt otan paistin. Laitoin sukset jalkaan ja läksin hiihtelemään ajon tuntumaan. Ajo siirtyi 1,36 km päähän sellaiseen koivu-/pajurisukkoon. enpä lähtenyt perään vaan oottelin tunnin melkein ajon lähtöpaikoilla. Ei tullut aloituspaikoille, vaan kiersi tiheään kuusikkoon, jonne jäi pyörimaan . Hiihtelin takaisin autolle syömään eväitä. Siihen tuli yksi tuttu ketunpyytäjä jutustelemaan ja kuuntelemaan ajoa, joka pyöri nyt 500-600 m päässä. Kovin kehui sujuvaa ajoa ja haukun kuuluvuutta.
Ajo alkoi kaartaa kohti, niin kettumies läksi pois "jaloista". Ajo ei kuitenkaan tullut 250 m lähemmäs, vaan kaarsi siitä takaisin 800 m päähän. Laitoin sukset jalkaan uudelleen ja hiihtelin jo ajetulle jäljelle, kun näytti että käyttää samoja polkuja useampaan kertaan.
Pääsin noin 100 m päähän, mutta ajettava käytti kaikki tiheät risukot hyväkseen ja siirtyi taas sinne mihin autolta oli se 1,3 km matkaa ja vielä vähän kauemmaksikin. Hiihtelin takaisin autolle... jälkiä oli vaikka kuinka paljon, pari polkuakin. Nyt vaan ei käyttänyt polkuja, teki uutta jälkeä lähes koko ajan.
Puoli viiden aikaan tuli hukka ja Karttu alkoi kiertää - tapansa mukaan - viimeistä ajojälkeä ja selvittää mihin ajettava katosi.
Tunnin sitä selvitti, mutta ei löytänyt, törmäsi minun hiihtolatuun ja tuli torven kutsumana autolle, mutta ei vielä luovuttanut, vaan meni tietä 100 m ja läksi seuraamaan yhtä jäniksenjälkeä. Kävi puolen kilsanpäässä, ei saanut ylös ja palasi samaa jälkeä tielle ja siitä sit autolle.
Annoin makkarat palkaksi ja ajeltiin kotiin syömään. Klo oli 18.10. Oli mukava päivä, haukkua kuului n. neljä tuntia, katkoja ja pari hukkaa oli, mutta nuorelle koiralle ne suotakoon Ns. "lentokelit"