Ja taas samassa paikassa, kun toissapäivänä. Ilma tyyni, -6 astetta pakkasta, vitilunta 5 cm edellisestä kerrasta. Ei hiirenhyppyä., silti Karttu läksi metsään hakemaan. Kulki ensin parisataa metriä molempiin suuntiin tietä, sit hyppäsi tieltä ja haki 33 minuttia.
Irti klo 10.10. ajoi sujuvasti klo 11.54, sit tuli 12 minutin hukka tielle, ei vielä osaa seurata tiellä jälkeä, autoin noin puoli kilsaa tietäpitkin, sit otti jäljen sata metriä minun edeltä ja ajo jatkui.
Seuraava hukka tuli 12.38, kun jänis ylitti tien ja oli tulla minun nuotiolle, kulki vajaa sata metriä tietä pitkin. Sen selvitti itsenäisesti ja ajo jatkui aina 14.50 saakka ja taas tien yli. 7 minutin hukka, ajoa vielä 15. 12 saakka, sitten tuli loppuhukka, yli 20 minuttia pyöri muutaman metrin alueella ojan varressa. Lie jänis mennyt ojanpenkan koloon tai johonkin koloon, perkasi hyvin pienellä alalla yli puoli tuntia, niin ajattelin, että on ojassa ja ei pääse pois, niin läksin hämärässä parinsadan metrin päähän katsomaan. Lunta yli kengänvarren ja välissä jänkä, joka jäässä, mutta ei kestänyt minua. piti mennä "kovia" maita pitkin. Ja hemmetinmoinen risukko.
Olin pääsemässä koiran "touhuamispaikkaan", niin tuli vastaan. Jäi epäselväksi, mihin hukka tuli.
Jos huomenna kelejä (ei liikaa pakkasta), niin otan sukset tai lumikengät matkaan ja käyn katsomassa, paikan.
Karttu tuli minun jälkiä pitkin autolle, kun juttelin sille metsästä tullessa, lie saanut tarpeekseen melkein kuuden tunnin juoksemisesta.
Meistä alkaa tulla kaverit metsässäkin, saan sen kiinni aina näköetäisyydeltä, oli ajossa tai ei
Tänään tein ensimmäisen nuotion tälle vuodelle ja keitin nokipannukahvitja paistoin chili-juusto-hiillosmakkarat.
Olipa tosi maukasta
Karttu...
Minä...