No niin, löysää on siis mahdollisen tulevan pentueen suvuissa, ja siinä sivussa hitusen myös ajotaitoa sulalla ja esteissä, mikä parasta, mutta onkohan laiskaa?
En usko, että löysän puolelle menee, herkkiä koirien pitää ollakin. Eikä pennut saa suoraan mitään ominaisuuksia isältä tai emältä, vaan niistä koirista, joilla jokin ominaisuus on ollut dominoiva. Löysyys on koiran tyhmyyttä.
Minun kasvatusmetodeihin kuuluu, että löysät monttuun, herkillä jatketaan. Olen tähänkin asti luvannut palauttaa 2/3 hinnasta ensimmäisen vuoden aikana, mistä tahansa muusta ei toivotusta ominaisuudesta paitsi luonne. Luonne on katsottu luovutushetkellä ja jos se on normaali luovutusikäisen luonne ja senjälkeen muuttuu, katson, että se on uuden omistajan aiheuttama.
Laiskuudesta en voi Juksua moittia, sillä on toissasyksyyn saakka ollut yön yli kestäviä ajoja (aloitettu töitten jälkeen) aina syyskuun lopussa, kun kunto alkaa olla kohdallaan - käynyt aamulla ennen töihinlähtöä hakemassa
ajosta pois.
Juksun isälinjan koirat ovat ainakin olleet riittävällä innolla varustettuja (osalle niistäkin olen ollut tuomarina, tai samoissa kokeissa omilla koirilla).
Iita ei tähänmennessä ole osoittanut ylisitkeyttä, tottelemattomuutta kylläkin
Enkä huomannut niissä koirissa, joita olen arvostellut, vötkistelyä.
Tietenkin kaikenlaista on mahdollisuus putkahtaa - ei se ole aivan varma tuo yhdistelmä, voi se olla sellainenkin uros, jonka kantauroksena on SF07849/00 kva Kimmo
...niin myös niissä kuvailtu ajon kulku taitaa olla aina vähintäänkin sujuvaa. Mikäs sen mukavampaa kun koira on ajava elokuusta, eikä vasta joulukuusta lähtien. Tähän pitäisi pyrkiä, mutta onko se mahdollista, kun pitäisi siinä sivussa olla vielä nippu muita ansioita, kuten sertit ja a-lonkat ym. ym.
Ajon kulku on minusta sujuvaa. Olen kuunnellut rinnan muitakin koiria, kun ollaan satuttu samoille jahtimaille. Ero on ollut melkoinen. Epäilijöille olen mennyt aina keskelle ajoa ja ampunut jäniksen
Herkkyydestä vielä senverran, että Juksulla ei ole yhtään kahden täyden koe-erän koetta. Kun se putoaa jäljeltä, se panee nokan kiinni ja palaa niin monta kertaa takaisinpäin varmalle jäljelle ja tulee sen jälkitarkasti, että löytyy. Jos ei meinaa löytyä, haukahtaa muutaman kerran varman jäljen päässä, jussilta pettää hermot ja se liikahtaa, tai lähtee ja ajo jatkuu. Pidän näitä muutamia haukahduksia -silloin kun ne johtaa ajon jatkumiseen - koiran viisautena, vaikka pari kertaa tuomari on jättänyt ne pois - ja samalla 20 min hukka - ns. sekuvain haukkuina. Jostain syystä tällaiset tilanteet sattuu aina arvokokeisiin
Koirissa on sukuja, joilla ei mennä arvokokeisiin, ellei tule lunta jo syyskuussa. Löytökyky, ajotaito ja riittävä sitkeys on koirilla geeneissä, pitää vain tutkia, mitä kautta ne tulee tähänpäivään.
Molemmat haluamme näköjään samanlaista koiraa