Maasto oli sellainen vanhahko kuusi - mäntymetsä ja tienreunasta maa nousi pitkäksi tiensuuntaiseksi harjanteeksi, jonka päällä oli tiheä petäjäntaimisto höystettynä koivun ja pajun taimilla, osa harjusta oli harvennettu murrokoksi lentipuun aikaan ja siellä oli jäniksen syönnöksiä ja polkuja "rupenaan".
Parin tunnin ajon jälken yritimme passaata jänistä, ei tullut tielle vaikka lähellä kävikin, eikä siellä murrokossa nähnyt mitään, vaikka seisoin toista tuntia ajon "silmässä" ja koiran selkä meni näkösältä monta kertaa.
Totesin, että tänään ei saalista saada, soitin Pentille, että otan koiran kiinni. Vaikka Tiltun heikoin puoli onkin ollut kiinnisaamattomuus ja siksi lukematon määrä kokeita on epäonnistunut, otin koiran kiinni - ajosta - ilman vaikeuksia. Hankalaa oli kävellä muutama sata metriä lähes läpipääsemättömässä lumisessa risukossa, kun Tiltu meni hihna tiukalla aina väärältä puolen risuja, kun minä olisin halunnut, mutta sehän kuuluu homman luonteeseen
- aina silloin tällöin.
Erinomainen koira ja mukava päivä.