Eilen Rollen kanssa jahtimailla. Lunta on jo aika mukavasti 20-30 cm. Ajelin lähimpään maastoon tie sinne oli aivan tasainen, kukaan ei ollut käynyt siellä viikonloppuna. Jätin auton parinsadan metrin päähän maantiestä, otin koiran hihnaan ja kävelin auton renkaan uraa noin kilometrin, sitten laskin Rollen hakemaan. Käväisi pikku lenkin rinteessä ja meni tien toisellepuolen. Läksin kävelemään takaisin autolle toista rengasuraa... Ajoin auton koiran irtilaskupaikalle - kulki huomattavasti helpommin

. Rolle oli siirtynyt jängälle noin 400 m päähän ja hakenut pieneltä alalta ja eteni melko suoraan poispäin, teki pienen lenkin ja eteni sähkölinjaa kohti. Sukset jalkaan ja perään. Hiihdin pikki hakkuuaukean laitaan ja jäin katselemaan metsätraktorin jälkeä - ajo näytti tulevan kohti, kävi n. 600 metrissä ja kääntyi taas linjalle. Hiihtelin perään... välillä ajo lävi rinteessä, jatkui kuitenkin piku lenkillä poispäin... hiihtelin perään. Kun pääsin linjalle, ajo oli tullut tielle ja siitä linjan toiselle puolen tiheään mänty-/kuusitaimikkoon, joka oli tiheä ja luminen.Hiihtelin tuulen alle ja kuuntelin ajoa... jäljistä päätellen ajossa oli joko ilves tai kettu, en osaa sanoa kumpi, loikat oli metristä kolmeen metriin, ei kuitenkaan jänis. Mitä sitten ajoi taimistossa jäi epäselväksi, kello oli jo yli kolmen - hämärän rajamailla, kun ajo meni ohi 73 m:stä. metsä oli kuitenkin niin tiheä ja maasto kumpareinen, etten lähtenyt katsomaan ajettavan jälkiä.
Puoli neljän saakka kuuntelin ajoa, puhalsin haulikon putkiin koiralle (240 m), ammuin pari paukkua ja käänsin sukset tulosuuntaan ja läksin hämärässä hiihtelemään autolle päin ( 3, 7 km). Pysähdyin metsäautotien päähän, puhalsin putkeen, koira n 900 m päässä, eikä näyttänyt tulevan pois. Jatkoin matkaa autolle... noin puolivälissä katsoin vieläkö koira ajelee ja puhalsin taas putkiin (koira alatuulen puolella) oli lopettanut ajon ja tulossa tienpäähän, teki "väärän valinnan" ja läksi minun menojälkiä pitkin meni n 900 m tietä, kääntyi risteyksessä poispäin, jatkoi 300 m ja palasi risteykseen ja siitä omia jälkiä minun suksenladulle ja siitä minun jälkiä autolle päin. Minä oikaisin suorinta tietä autolle, laitoin sukset autoon, käynnitin auton ja tyyttäilin koiralle merkiksi, että oon vielä paikalla. Koira oli 360 metrin päässä... oottelin ja kaivelin eväänloppuja koiraa varten. Tuli autolle ja ykisi mulle kuin kertoakseen oman tarinansa. Annoin lämmintä teetä kupillisen ja voileivän loput ja sitten kotiin. Ajettava jäi epäselväksi

Tulipahan hiihdeltyä reulusti yli 10 km umpihankeen, olis ollut mulle kävelemätön paikka


