Lauantai 19.1.
Kello soi seitsemältä, painoin nappia, kun ulkona vesisade rummutti kattoa. Keittiön kello löi kerran, puoli kahdeksan, vesisade oli lakannut, keittiön kello löi kahdeksan, nousin ylös. Laitoin kahvia ja teevettä tulemaan ja vilkaisin ovesta ulos: tuuli kohtalaisesti ja sade oli muuttunut räntäsateeksi. Taivastelin siinä, josko lähtisin, vai en. Hulluus voitti - evääntekoon. Kahvi- ja teepullo reppuun, makkarat mukaan ja koirankopille. Ei ollut mitään kiirettä: kello oli vasta vaille yhdeksän ja lähes pimeä.
Kaikki koirat oli omalla tavallaan ottamassa vastaan minua: Juksu kulki rinkiä, välillä nousi tasanteelle ja takaisin lattialle ja pientä inuamista koko ajan. Iita hyppi verkkoa vasten, menin kohdalle ja puhuttelin sitä, se siirtyi välittömästi oven eteen istumaan ja katsoa napittamaan, josko olis sen vuoro, mutta jatkoin kuitenkin Rollen oven kohdalle. Rolle oli istunut koko ajan paikoillaan ja tiesi varmaan, kun jo ovella tervehdin, että tänään on Rollen vuoro.
Tutkapanta kaulaan, samoin talutinremmi ja autoon...
Paikkaan, jossa on käyty nyt pari viimeistä kertaa Rollen kanssa, on melkein 20 kilsaa, mutta eipä oo moottoriteitäkään, viikolla kylläkin maantie on melko vilkasliikenteinen, mutta jos pääsee vielä autolla maastoon pari kilsaa, ajot pysyy maantieltä poissa.
Parkkeerasin auton vuoden -96 KILVAn laavulle, jossa silloin Bror-Alvar Karlenin xx (Saunatien) Pasu ajoi toiseksi. Xx Vipilan Jalamari voitti "puhtaammilla" papereilla, molempien tulos oli tasan 92.00 pistettä. Sama laavu on kuvassa LAY:n nettisivujen etusivuna.
Rolle irti ja lähti heti tehden tutun renkaan, ensin kuusikon puolella, siirtymällä sitten taimistoon. Yhdentoista minuutin päästä jänis tuli taimistosta mahottomalla kiireellä ja meni tien yli, samalla siihen yritti iskeä kanahaukkakin, mutta siinä kohtaa meni ohi ja jänis jatkoi juoksuaan kuusikossa. Samalla alkoi myös ajo, Rolle tuli vajaa puoliminuttia jälkessä siinä kohtaa. Mikä ääni... en ole kuullut tälle jahtikaudelle kenelläkään sellaista ääntä (vaikka kokeissa on kymppejä jaettu), johtuiko ilmasta (vesiräntää satoi koko ajan), vai siitä, että puut olivat puhtaat lumesta ja lumi oli niin kovaa, että kantoi jäniksen muuten, ei pakolaukassa. Sitä lystiä kesti vaan vajaa kymmenen minuttia, sitten 20 minutin hukka. Saattoi kanahaukka ottaa jäniksen koivikkojängällä, kun ajo loppui niin yht'äkkiä. Rolle sai kuitenkin ajon uudelleen kulkemaan, mutta oli melko vaikeaa ajaa sujuvasti, kertokoon kortti... Numerot on varmaan melko lähellä, vaikka olis ollut ketkä tahansa tuomarit niitä piirtelemässä. Rolle on tuommoinen lähes aina, vähän liian nopeasti yrittää ajaa, tulee pikkukatkoja, mutta aina ajo jatkuu.
Lumi muuttui päivän mittaan aivan vesisoseeksi. Toiselle erälle olin ajatellut mennä takaisin sinne taimiston taakse, mutta kun jänis siirrähti aina poispäin, en lähtenyt kastelemaan enempää itseäni tiheään märkään risukkoon, vaan vaihdoin kynän haulikkoon. Puolentoista tunnin jälkeen jänis näyttäytyi ja ammuin - ohi. Matkaa oli kyllä lähes 50 metriä, mutta ei sen pitänyt olla ylipitkä matka. Jänis palasi pyörimään takaisin risukkoon, hyvin kyllä kuului, mutta seuraava näköhavainto oli vasta kahden jälkeen - kaukana. Kävi varmaan samoilla paikoin, kun eka erälläkin, kuulumattomissa. Varttia vaille kolme jänis tuli kopiksi pikku kumpareen yli, ammuin kymmeneen metriin, tuplapummi... ei oo ennakot kohillaan, johtuu varmaan siitä, kun pariviikkoa sitten kaaduin jäätiköllä ja aseesta lohkesi perä. Liimasin ja laitoin takaisin, mutta taisi mennä yksi sovitusprikka väärälle puolen ja aseesta tuli suorempi. Pitää tarkistaa, muuten liimaus ja yksi ylimääräinen pikkupultti onnistui hyvin.
Kyllä meinasi keittää... no, ootin koiran, kytkin sen ja käveltiin autolle, siinä ne tunteet viileni. Hyvältä maistui kahvi...