Iita otti ajon jokseenkin siitä, mihin kuvittelin sunnuntaisen karkkojäniksen jääneen - se oli tarkoituskin. Haku kesti tuskin viittä minuttia ja eteni minusta poispäinkäväisi autonsuunnassa ja palasi tiheikköön. Ensimmäinen hukka tuli vajaan puolentunnin ajon jälkeen, menin sinne, missä viimeiset haukut kuului. Ajo kuitenkin jatkui muutaman sadan metrin päässä tiheällä taimistolla ja läksi kiertämään jokivartta pohjoiseen. Taas puolen tunnin jälkeen tuli pitkä hukka, oottelin aikani, kun ei jatkunut tein nuotion.
Näillä kosteilla ilmoilla ja kosteilla puilla vaatii silmää löytää senverran kuivia puita, että saa nuotion syttymään ja palamaan. No vuosien varrella silmä on harjaantunut ja niinpä makkarat tuli tänäänkin paistetuksi.
Iita selvitti lopulta hukan ja ajo jatkui, lenkki oli melkein sama. Jänis käytti samaa taimistoa. Kun ajo kääntyi takaisin, menin ojalle, jänis meni reilun sadan metrin päässä ojan yli, siirryin seuraavalle, jänis siitäkin yli, kolmatta ylitystä en nähnyt, ootin kun Iita ylitti sen ja siirryin nopeasti eiliseen nuotiokulmaukseen. Kolme metriä korkeaa mäntytaimistoa kasvoi paririvissä siinä kynnöksessä, joiden välissä jänis tuli - suoraan kohti. SB Fortuna 3,25 mm oli tänään tappava - toisin kuin sunnuntaina
Kello oli 14.40.
Kyllä Iita pystyy ajamaan ykköset, kunhan tuo jälkitarkalle koiralle harmillinen ongelma saadaan ratkaistua.
