Eilen aamulla Susivaaraan Iitan (5.5.2017, 10 v) ja Jätkän(4.12.2016 8 kk) kanssa. Ilma oli 4 astetta pakkasella, lähes tyyni, pakkasvitiä oli satanut noin pari senttiä. Koiruudet irti klo 9.35. Haku kesti noin 20 minuttia. Ajo eteni viistosti melkein Susivaaran tien suuntaisesti, kokoajan matka auratulle tielle kasvoi. Sitten ajo alkoi pyöriä sähkölinjan molemminpuolin, enimmäkseen kuitenkin sen eteläpuolella. Viiden aikoihin ajo siirtyi edelleen itäänpäin kohti Niliojaa, kiersi sen vartta eteläänpäin. Oottelin autossa, josko olis ajo kääntynyt takaisin aloituskohtaan, ei kääntynyt, varmaan jänis vaihtui useamppaan kertaan... eteni vain Talasjokea kohti.
Yhdeksältä illalla soitin Marko S:lle, että tulis kelkan kanssa, niin haettais koirat pois (matkaa 2,8 km, eikä autolla ajettavia teitä) ennenkun olisivat Aapajärvellä tai Mustassakummussa(oon joskus hakenut sulan aikaan koiran Mustankummun tien päästä ketunajosta, Tatti).
Marko lupasi lähteä mukaan,jos kävisin kärrin, kelkan ja reen... lupasin käydä.
Varttia vaille kymmenen lähdettiin Taskumaantielle ajelemaan koiria kohti, koirat 6,3 km päässä. Kettumiehet oli ajelleet palan matkaa... olihan "veikeää" taiteilla pyöränurien ja keskellä olevan polanteen kanssa. Lopulta oltiin koirien luona, helppo paikallistaa, kun Iita ajoi täydellä haukulla (klo 01.40, 15 tuntia). Soittelin torveen, mutta koirat olivat kuuroja. Niinpä ajettiin yhtä tienreikää? pitkin muutama sata metriä ja päästiin 230 metrin päähän. Siitä vaan garminin kompassilla nuolen suuntaan 30 cm hangessa tarpoen koko ajan torveen soitellen.
Ajo hiljeni kun oltiin 140 m päässä koirista ja Iita alkoi tulla kohti. Kutsuin koiria ja tulivat lopulta luo.
Käveltiin kelkalle ja laitettiin koirat minun kanssa ahkioon... siitä ei tullut mitään kahdella koiralla, niinpä Marko otti Iitan syliin ja minä jäin Jätkän kanssa ahkioon, näin mentiin parisen kilsaa muutamalla ahkion kaatumisella (ei pysynyt uralla, eikä keskellä pystyssä, tai minä en ollut tarpeeksi notkea).
Päätettiin, että Marko vie Iitan autolle ja tulee sitten hakemaan minut ja Jätkän... Ehdin kävellä vajaan puoli kilsaa (pehmyttä lunta n. 30 cm), kun Marko tuli takaisin. Oli ajanut toista laitaa niin, että toinen pyöränura oli melko tasainen.
Vaihdettiin kuitenkin kuskia ja Marko meni Jätkän kanssa ahkioon, näin päästiin autolle yhdellä ahkion kaatumisella mutkassa.
Alijäähtynyttä vettä satoi, oltiin 63 km päässä kotoa... klo oli 02.22 kun lähdettiin ajamaan kotia aivan jäistä tietä alijäätyneessä vesisateessa... kotona klo 03.40... Alue on Tornion kaupungin erämaa-aluetta, ei kuulu autojen ääntä, eikä muita autoja liiku ku turverekat. Nyt ollut ensiharvennuksen hakeautot liikkeellä...
Tarinan opetus; älä laske kahta saman tarhan koiraa yhdessä ajamaan, niillä ei silloin oo korvia
Eka kuva koottu kolmesta snapsista, koirat kiinni nuolen osoittamasta paikasta, toinen kertoo taskumaantien sijainnin ja mistä saakka Marko haki minut ja Jätkän (ruskea viiva).