Tämmöisen postin laitoin ystävälleni tänään.
Moikka Esa,
tänään Iitan kanssa ekakertaa astutuksen jälkeen, siitä on mennyt nyt kuusi päivää, ei anna Tatin enää nousta selkään, murisee. Eikös se tarkoita, että ei anna enää muidenkaan koirien hypätä
Iita irti tasan klo 8.00, haki 32 minuttia ja ajoi katkoilla, ilman hukkia 87 minuttia, sitten ajo tuli pikitielle(Kalkkimaantie), josta otin Iitan kiinni ja vaihdoin paikkaa. Haki 12 minuttia ja ajoi pienellä alalla korkeassa heinikossa ja ojituksella noin 20 minuttia, sitte tuli loppuhukka jänis tuli melkein minun nuotion viereen ja siitä sit takaisin siihen heinikkoon, josta Iita sai sen ylös. Otin koiran kiinni ja talutin sen kolmensadan metrin päähän vanhalle huonosti taimettuneelle aukolle, jossa kuitenkin melkoista pusikkoa ja alle puolessa tunnissa oli kolmas ajo päällä. Palasin nuotiolle, oli makkarat vielä paistamatta ja jatkoin aamupalan tekoa. vajaan tunnin IIta pyöritti jänistä siinä vanhalla hakkuulla ja metsänpuolella, sit jänis tuli samaa tietä pitkin kuin edellinenkin... olisiin voinut sen ampua, oli keväällinen poikanen, juoksi tietä pitkin noin kolmesataa metriä, IIta perässä, sitten tuli hukka, Iita kyllä haki erinomaisesti, en tiedä mihin jänis katosi.
Iita läksi sit hakemaan aivan eri suunnasta uutta jänistä, ei kuitenkaan saanut enää ylös. Soittelin kahden aikoihin torveen, teki "kunniakierroksen" noin vartin, ennenku tuli tielle ja siitä autolle.
Iita oli jossain matkanvarrella rypenyt - varmaan kalkkitehtaan - jäteliemiojassa, oli aivan valkoisen liejun peitossa ja haisi tosi pahalle. Laitoin koiran autoon ja heti kotona pesin ulkona vesiletkulla enimmät mähnät pois ja sit vielä teepolilla (autonmoottoreiden yleispesuaine) ja lopuksi koirashampoolla. Nyt vippailee takapihan auringossa pitkässä narussa itseään kuivaksi.
Että sellainen päivä tänään, Iitalta erinomainen suoritus - varsinkin kun oli eka kertaa vapaana metsässä;:-)