Käytiin tänään Ehton kanssa aamusella pienellä käppäilyllä. Keli oli todella nätti ja kuulakka, mättäät jalkojen alla hieman kohmeisia. Pentu toi kuljailuillaan silti jotain eloa harmoniseen tilaan luonnossa.
Suuntasin vanhaa traktoriuraa myöden pienen mäennyppylän laelle ja sieltä lähdin laskeutumaan vanhaa sähkölinjaa pitkin kauemmas autolta. Pentu kulki edelläni, kiihdytteli vauhtia, repi maasta moskaa ja kanteli sitä. Tuskin oltiin sataa metriä kävelty linjaa pitkin, kun leikkimiset unohtui ja pentu sai selvästi jotain hajua. Ehto alkoi rengastelemaan ja eteni hiljalleen, minä kuljin perässä haun loitotessa.
Välillä pentu kävi näkymättömissä, mutta haki enimmäkseen haulikkohollilla. Jotakin se haisti, muttei osannut edetä, vaan puursi edestakaisin yösyönnöksillä. Aloin itse hiljalleen rengastamaan aluetta ja katselemaan kuusenalusia, pentu jatkoi omia toimiaan, mutta seurasi kuitenkin liikkumistani ja minua.
Pitkälti toista tuntia rengsteltiin pienellä alueella, tuloksetta. Kierrettiin kankaanlaitaa, käveltiin pienen rämeläikän läpi, raivattiin tietämme alikasvoskuusta kasvavaa ojanlaitaa pitkin, mutta ei näkynyt jussia.
Ajattelin jo lähteä hiljalleen lipumaan autoa kohti, mutta pentu lähti vielä hakureissulle ja jäin katselemaan sen touhuja. Kaivoin kännykän taskusta ja näpelöin sitä, kun Ehto päästi säikähteneen ärähdyksen. Katsahdin eteen ja näin kun jänis pinkoi helvetin kyytiä karkuun ja Ehto loikkelehti pää ylhäällä kuikuillen sen perässä. Sitten alkoi ääntä tulemaan. Ensin varovaista uikutusta, mutta kohta jo oikeaa haukkua. Kirkasta ja narttumaista, melko tiheäää.
Ajo loittoni suoraviivaisesti pois päin ja jäin kuuntelemaan sitä makuukselle. Ajoa oli ilo kuunnella, mutta kymmenen minuutin jälkeen se loppui vajaan kilometrin päähän. Odottelin hetken ja vilkaisin gepsiä. Viiva kertoi, että Ehto oli jo palailemassa takaisin makuusta kohti.

Kului muutamat minuutit ja piirto alkoi vilkkumaan risujen seasta. Sieltä Ehto laukkasi kirjaimellisesti suu vaahdossa kertomaan minulle urotyöstänsä.
Kehuin, kytkin ja käveltiin siitä autolle. Kotona Ehto sai Siirin ajosta ammutun jäniksen perkuujätettä palkinnoksi. Tästä on hyvä jatkaa.
