Nyt on tosi mahtavaa hiihdellä hangilla. Muuta ei näy, kun papanat, jälkiä ei juurikaan jää, edes koirasta. Metsässä koiraa upottaa puoli tassua.
Saatiin me vajaan kahden tunnin hiihtolenkin aikana yksi jänis ylös (minäkin näin lähdön), pari vinkaisua kuului, seurasi vajaan sata metriä, ei muuta. Merkkasi kyllä kolme-neljä hajukenttää, mut en minä ainakaan nähnyt mitään lähtevän. Huomenna uusiksi.
Ruoka maittaa... siirtymävaihe kevyempään.
